Vappu sitten tuli ja meni. Nyt siitä on enää jäljellä 2 kassillista
tyhjiä pulloja... hauskaa meillä oli, todella hauskaa. 10 henkeä
treffasi lakituksessa, jonka jälkeen kömmimme mun luokse. Kisastudio
alkoi välittömästi, vaikka kuitenkin odotimme Suomen matsia - täytyyhän
sitä kuitenkin lätkän katsomista hiukan harjoitella. Siinä sivussa
uunista valmistui täytettyjä tomaatteja, uuniperunoita ja patonkia ja
jääkaapista kaivettiin ulos salaatteja ja juotavaa. Murustakaan ruokaa
ei jäänyt, sillä porukkaa kömpi paikalle jostain lisää, ilmeisesti
haistoi hyvät tuoksut ja seurasivat nenäänsä :)
Minä koin hetkellisen shokin, kun parvekkeelta tullessani näin
eteisessäni Miehen! En tiedä mistä hänkin oli tänne tupsahtanut, mutta
vuoden tauon jälkeen hän eteisessäni seisoi perunalastupussi ja
mäyräkoira kainalossa. Sain puhekykyni takaisin, toivotin hänet
tervetulleeksi ja toiminta jatkui. Lätkää ja yleistä hauskanpitoa
seurasi se hetki, jolloin vääjäämättä osa porukasta haluaa baariin ja
osa ei - niin kävi tälläkin kertaa. Yli puolet porukasta lähti baariin
huutaen tulevansa takaisin myöhemmin ja osa meistä sitten jäi tänne.
Baariinlähtijöiden joukossa oli myös Mies, joka olisi mut mukaansa
halunnut. En kuitenkaan lähtenyt...
Neljän aikoihin rupesi
porukka väsähtämään, soittivat tutulle taksikuskille ja lähtivät
kotiin. Minä hetken raivasin kotiani, että ilkeän aamulla sängystä
nousta ja siinä vaiheessa soi puhelin. Tiesin, että se on Mies. Hän
seisoi kadulla ja kyseli mahdollisuutta päästä sisään, vaikka hän tiesi
kaikkien jo lähteneen. Ihminen kerran on heikko, niin sisäänhän minä
Miehen päästin, vaikka niin monesti olen itselleni luvannut, että ei
enää ikinä!!!
Kuuden aikoihin seuraavana päivänä Mies lähti
ja minä meinasin seota. Miten toisen lähteminen voi vaan aina tuntua
yhtä pahalta??? Mun olis jo pitänyt tottua siihen! Pari vuotta sitten
en vielä asiaa ajatellutkaan, ei se sillon tuntunut pahalta, kun tiesin
hänen lähtevän toisen luo. Meillähän oli vain varastettuja hetkiä aina,
kun se vain oli mahdollista. Pahin virhe taisi olla se meidän
edellissyksyinen seurusteluyritys - revittiin toisiamme kappaleiksi ja
molempiin sattui... sen jälkeen onnistuinkin pitämään Miehen loitolla,
mutta nyt se sitten jotenkin "lipsahti". Se nyt vaan on niin ihana...
Mitä tästä eteenpäin? En vaan tiedä!!!
maanantai, 2. toukokuu 2005
Kommentit