... vaikka se joskus naurattaakin! Nyt ollaan kuitenkin siinä pisteessä, ettei se edes naurata enää, päinvastoin! Työvuosien säästöt hupenee tasaisen tappavaa vauhtia ja ruvetaan olemaan siinä pisteessä, että hermot menee... kuka pystyy elämään 300 eurolla kuukauden? Tuosta on siis vähennetty vuokra eli katto sentään säilyy pään päällä ainakin toistaiseksi, mutta miten tässä muuten ollaan ja elellään? Seuraelämä on pakko unohtaa kokonaan ja sen jälkeen syöminen. Dieetti nyt toki tekee hyvää, mutta silti ottaa päähän ja rankasti!

Soitin jo sosiaalikeskukseenkin ja kyselin toimeentulotukea. Erittäin ystävällinen virkailija puhelimitse teki laskelman antamieni tietojen mukaan ja lopputulos oli se, että mulle jää kuukaudessa käteen 3 euroa yli toimeentulotuen rajan eli kiitos hei! Asuntoni on kuulemma liian kallis, joten se vähentää jotain oikeutta johonkin eli meikäläinen snobbailee 43 neliöisessä kodissa... reseptilääkkeille voisin kuulemma anoa maksuvapautusta sossusta, mutta kun meikäläinen ei käytä mitään reseptilääkkeitä ja muitakin hyvin vähän. Eli se siitä sitten!

Nyt olisi sitten pikkuhiljaa syytä työnantajien löytää minut!!! Hakemuksia olen tänään jo lähettänyt 2 kpl, tein lisäksi työkkärin cv-pankkiin oman ilmoituksen, mutta silti tuntuu kovin epätoivoiselta tämä elämä... täytynee pistää viimeiset rahat lottoon tai ässä-arpoihin ja jollei tuuria ole (no ei mulla oo ikinä tuuria!), niin sitten olisi rahat täysin loppu...

Anteeksi tämä valitus, juuri nyt en voi muutakaan!