... vaikka se joskus naurattaakin! Nyt ollaan kuitenkin siinä
pisteessä, ettei se edes naurata enää, päinvastoin! Työvuosien säästöt
hupenee tasaisen tappavaa vauhtia ja ruvetaan olemaan siinä pisteessä,
että hermot menee... kuka pystyy elämään 300 eurolla kuukauden? Tuosta
on siis vähennetty vuokra eli katto sentään säilyy pään päällä ainakin
toistaiseksi, mutta miten tässä muuten ollaan ja elellään? Seuraelämä
on pakko unohtaa kokonaan ja sen jälkeen syöminen. Dieetti nyt toki
tekee hyvää, mutta silti ottaa päähän ja rankasti!
Soitin jo sosiaalikeskukseenkin ja kyselin toimeentulotukea. Erittäin
ystävällinen virkailija puhelimitse teki laskelman antamieni tietojen
mukaan ja lopputulos oli se, että mulle jää kuukaudessa käteen 3 euroa
yli toimeentulotuen rajan eli kiitos hei! Asuntoni on kuulemma liian
kallis, joten se vähentää jotain oikeutta johonkin eli meikäläinen
snobbailee 43 neliöisessä kodissa... reseptilääkkeille voisin kuulemma
anoa maksuvapautusta sossusta, mutta kun meikäläinen ei käytä mitään
reseptilääkkeitä ja muitakin hyvin vähän. Eli se siitä sitten!
Nyt olisi sitten pikkuhiljaa syytä työnantajien löytää minut!!!
Hakemuksia olen tänään jo lähettänyt 2 kpl, tein lisäksi työkkärin
cv-pankkiin oman ilmoituksen, mutta silti tuntuu kovin epätoivoiselta
tämä elämä... täytynee pistää viimeiset rahat lottoon tai ässä-arpoihin
ja jollei tuuria ole (no ei mulla oo ikinä tuuria!), niin sitten olisi
rahat täysin loppu...
Anteeksi tämä valitus, juuri nyt en voi muutakaan!
tiistai, 10. toukokuu 2005
Kommentit