Mulla on aina ollut tapa reagoida kaikkeen nukkumattomuudella. Siinä,
missä muut saa vatsansa sekaisin tai päänsäryn, on meikäläisen reaktio
lähes tappava väsymys. Nyt tiedän sen jo itse, joten en jää sänkyyn
pyörimään ja kiukuttelemaan, vaan teen jotain ihan muuta jossain
muualla kuin sängyssä.
Nyt on siis elämä taasen sen verran sekaisin, että olen päätynyt tähän
yökuhkimiseen, johon ei yksinkertaisesti auta mikään. Tämä myös
tarkoittaa sitä, että työnhakuun on panostettava entistäkin enemmän,
sillä työttömyyttänihän minä tässä stressaan. Tänään, tai siis kellon
mukaan eilen, raapustin 3 uutta hakemusta ja jätin yhteystietoni
muutamaan uuteen välitysfirmaan. En siis pidä itseäni "huonona"
työnhakijana, mutta minkä sille sitten voi, jos ei kerran töitä löydy?!
Jotain olisi syytä pikkuhiljaa tapahtua, sillä kaiken tän valvomisen
jäljet rupeaa näkymään - muistutan lähestulkoon pesukarhua mustine
silmänympäryksineni. Sillä erotuksella, että pesukarhuilla ei
tiettävästi ole pusseja silmien alla, niin kuin meikäläisellä näyttää
olevan...
Mutta, ehkä tämä tästä jonain päivänä...
perjantai, 6. toukokuu 2005
Kommentit