Mulla on aina ollut tapa reagoida kaikkeen nukkumattomuudella. Siinä, missä muut saa vatsansa sekaisin tai päänsäryn, on meikäläisen reaktio lähes tappava väsymys. Nyt tiedän sen jo itse, joten en jää sänkyyn pyörimään ja kiukuttelemaan, vaan teen jotain ihan muuta jossain muualla kuin sängyssä.

Nyt on siis elämä taasen sen verran sekaisin, että olen päätynyt tähän yökuhkimiseen, johon ei yksinkertaisesti auta mikään. Tämä myös tarkoittaa sitä, että työnhakuun on panostettava entistäkin enemmän, sillä työttömyyttänihän minä tässä stressaan. Tänään, tai siis kellon mukaan eilen, raapustin 3 uutta hakemusta ja jätin yhteystietoni muutamaan uuteen välitysfirmaan. En siis pidä itseäni "huonona" työnhakijana, mutta minkä sille sitten voi, jos ei kerran töitä löydy?! Jotain olisi syytä pikkuhiljaa tapahtua, sillä kaiken tän valvomisen jäljet rupeaa näkymään - muistutan lähestulkoon pesukarhua mustine silmänympäryksineni. Sillä erotuksella, että pesukarhuilla ei tiettävästi ole pusseja silmien alla, niin kuin meikäläisellä näyttää olevan...

Mutta, ehkä tämä tästä jonain päivänä...