Mies lähetti alkuillasta tekstarin, halusi tavata. Tupakan verran
taistelin itseni kanssa ja sitten lähetin vastauksen. "Joo, olen
kotona, tuu tänne vaan". Se siitä sitten! En siis todellakaan pysty
vastustamaan Miestä, jollen ihan oikeesti ole jossain poissa tai jo
valmiiksi jonkun seurassa. Mistä löytyisi tahdonvoimaa? Lähikauppa ei
ainakaan sitä myy...
Mies sitten tuli perhepizza ja 2 punkkupulloa kainalossa. Pizza ehti
kyllä pahasti jäähtyä, ennen kuin sen kimppuun päästiin. Nyt on sänky
täynnä rasvaläikkiä ja murusia, kun ei sitten sieltä noustu edes
syömään, vaan roudattiin laatikko sinne... Tyttöystävä oli lähtenyt
käymään kotonaan, joten ei ollut Miehellä kiire minnekään, joten jäi
vielä yöksikin.
Aamuyhdeksältä oli ovella Jehovan todistajat, jotka ei ymmärrä, että
ihmiset saattaa sunnuntaina siihen aikaan vielä nukkua. Niin mekin
teimme, mutta ei sitten enää sen jälkeen... Yhteinen aamusuihku, lupaus
yhteydenpidosta ja Mies lähti.
Tyynyssä tuoksuu Mies, lakanoissa pizza... lakanat pyykkiin, tyynyliinat ei...
sunnuntai, 15. toukokuu 2005
Kommentit