Mies lähetti alkuillasta tekstarin, halusi tavata. Tupakan verran taistelin itseni kanssa ja sitten lähetin vastauksen. "Joo, olen kotona, tuu tänne vaan". Se siitä sitten! En siis todellakaan pysty vastustamaan Miestä, jollen ihan oikeesti ole jossain poissa tai jo valmiiksi jonkun seurassa. Mistä löytyisi tahdonvoimaa? Lähikauppa ei ainakaan sitä myy...

Mies sitten tuli perhepizza ja 2 punkkupulloa kainalossa. Pizza ehti kyllä pahasti jäähtyä, ennen kuin sen kimppuun päästiin. Nyt on sänky täynnä rasvaläikkiä ja murusia, kun ei sitten sieltä noustu edes syömään, vaan roudattiin laatikko sinne... Tyttöystävä oli lähtenyt käymään kotonaan, joten ei ollut Miehellä kiire minnekään, joten jäi vielä yöksikin.

Aamuyhdeksältä oli ovella Jehovan todistajat, jotka ei ymmärrä, että ihmiset saattaa sunnuntaina siihen aikaan vielä nukkua. Niin mekin teimme, mutta ei sitten enää sen jälkeen... Yhteinen aamusuihku, lupaus yhteydenpidosta ja Mies lähti.

Tyynyssä tuoksuu Mies, lakanoissa pizza... lakanat pyykkiin, tyynyliinat ei...