Oma fiilis on ihan yhtä tylsistynyt ja ankea kuin ilmakin. Aamusta asti on sataa tihuttanut ja koko maailma on harmaa. Tällaisena päivänä kuuluisi pysyä peiton alla, mutta kerrankin heräsin aamulla pirteänä ja valmiina tekemään vaikka mitä... hukkaan meni sekin fiilis, sillä mitään en ole tehnyt, kun ei viitsi lähteä ovesta ulos. Kirjaston kirjoilla on sentään vielä armonaikaa pari päivää. Tosin mitään lukemista mulla ei ole, mutta selvinnen ilmankin. Tai sitten omasta hyllystä joku, mitä en ole aikoihin lukenut.

Työrintamalle ei kuulu mitään uutta. Muutamaan päivään ei ole mistään tullut kirjeitä eikä minkäänlaisia yhteydenottoja mistään suunnasta. Hammaslääkäri oli ainoa, joka minua kirjeellä muisti - hän ei unohda, vaikka itse mielelläni unohtaisinkin. Mikään ei ole niin kamala paikka, kuin hammaslääkäri! Luojan kiitos mulla on reiättömät hampaat, kun olen jo paniikissa pelkän tarkistuksen vuoksi... hyvä, kun suostun suuni avaamaan ilman puudutusta! Onko se sitten ihme, että meikäläisen hammaslääkärikäynnit maksaa paljon?!

Tylsä päivä aiheuttaa näköjään myös sen, että ajatukset pyörii Miehessä koko ajan. Jopa radio soittaa biisejä, jotka ainakin mutkan kautta liittyy meihin tai Häneen. Jos laitan radion kiinni, karkaa ajatukset Mieheen ja tylsä olo vaan pahenee... tahtoisin pois tästä oravanpyörästä, mutta miten? Olen korviani myöten kiinni Miehessä, vaikka tiedän, ettei meistä ikinä tule mitään... pitäisi saada jotain uutta ajateltavaa, uusia ihmisiä elämääni. Mutta, kun aina vertaan kaikkia tapaamiani miehiä Mieheen, niin mistään ei tule mitään! Onko enäää jäljellä muuta vaihtoehtoa, kuin lobotomia???