Oma fiilis on ihan yhtä tylsistynyt ja ankea kuin ilmakin. Aamusta asti
on sataa tihuttanut ja koko maailma on harmaa. Tällaisena päivänä
kuuluisi pysyä peiton alla, mutta kerrankin heräsin aamulla pirteänä ja
valmiina tekemään vaikka mitä... hukkaan meni sekin fiilis, sillä
mitään en ole tehnyt, kun ei viitsi lähteä ovesta ulos. Kirjaston
kirjoilla on sentään vielä armonaikaa pari päivää. Tosin mitään
lukemista mulla ei ole, mutta selvinnen ilmankin. Tai sitten omasta
hyllystä joku, mitä en ole aikoihin lukenut.
Työrintamalle ei kuulu mitään uutta. Muutamaan päivään ei ole mistään
tullut kirjeitä eikä minkäänlaisia yhteydenottoja mistään suunnasta.
Hammaslääkäri oli ainoa, joka minua kirjeellä muisti - hän ei unohda,
vaikka itse mielelläni unohtaisinkin. Mikään ei ole niin kamala paikka,
kuin hammaslääkäri! Luojan kiitos mulla on reiättömät hampaat, kun olen
jo paniikissa pelkän tarkistuksen vuoksi... hyvä, kun suostun suuni
avaamaan ilman puudutusta! Onko se sitten ihme, että meikäläisen
hammaslääkärikäynnit maksaa paljon?!
Tylsä päivä aiheuttaa näköjään myös sen, että ajatukset pyörii Miehessä
koko ajan. Jopa radio soittaa biisejä, jotka ainakin mutkan kautta
liittyy meihin tai Häneen. Jos laitan radion kiinni, karkaa ajatukset
Mieheen ja tylsä olo vaan pahenee... tahtoisin pois tästä
oravanpyörästä, mutta miten? Olen korviani myöten kiinni Miehessä,
vaikka tiedän, ettei meistä ikinä tule mitään... pitäisi saada jotain
uutta ajateltavaa, uusia ihmisiä elämääni. Mutta, kun aina vertaan
kaikkia tapaamiani miehiä Mieheen, niin mistään ei tule mitään! Onko
enäää jäljellä muuta vaihtoehtoa, kuin lobotomia???
maanantai, 16. toukokuu 2005
Kommentit