Pitkästä aikaa muistin viime yönä näkemäni unen. Olisi toisaalta ollut mukavampaa olla muistamatta, sillä koko uni oli pelkkää painajaista... oli talvi ja mutkikas tie oli ihan peilikirkkaassa jäässä. Vastaani tuli täysperävaunurekka liukuen mutkassa - sen kontti oli linkussa ja koko auto oli menossa ulos tieltä. Pääsin onnellisesti rekan ohi, mutta peilistä näin sen rysähtävän suoraan tien vierellä olevan kerrostalon seinästä läpi. Kerrostalon hajoaminen aiheutti dominoefektin, eli kaikki muutkin talot siinä taajamassa romahtivat. Minä ajoin kuitenkin koko ajan eteenpäin, mutta osa taloista romahti autoni päälle ja jäin nalkkiin autoon. Siihen sitten heräsin, sydän takoen ja hikisen nihkeänä. Ei kivaa!

Olisi ilmeisesti pitänyt jättää illan viimeinen Jekku juomatta... mutta, en ole ikinä lasiin sylkenyt, joten jos seurassamme istunut uusi tuttavuus halusi kantaa meille juomaa pöytään, niin olisihan se ollut noloa juomia siihen jättää... oltiin siis alunperin eilen Ystävän kanssa ulkona, tarkoitus oli pitää taasen sellainen pienimuotoinen terapiasessio ja sen jälkeen juhlia meikäläisen matkaa. Sitten se vaan lipsahti viihteen puolelle vähän enemmänkin... H liittyi myös seuraamme, sinänsä hyvä juttu, sillä Ystävä ei ole ikinä häntä nähnyt. Uusi tuttavuutemme T toki kärsi jonkinmoisesta homofobiasta, mutta onnistui käyttäytymään ihmisiksi kuitenkin. Hauskaa meillä kuitenkin oli!

Nyt alkaa sitten hillitön säästöbudjetti, enää ei juhlita. Juhannus nyt on poikkeus, mutta siitä se sitten alkaa! Ja ensi viikolla tarkoitus on poistua mökkeilemään muutamaksi päiväksi eikä saaressa saa rahaa tuhlattuakaan. Onneksi!