Niin ne juorut vain kulkee!

Heräsin yhden jälkeen yöllä puhelimen soidessa. Minä, joka kiltisti laitan puhelimen kiinni nukkumaan mennessäni, olin sen unohtanut auki simahtaessani alkuillasta... Puhelimessa oli Mies! Kolmeen viikkoon en ole Miehestä kuullut pihahdustakaan, miksi nyt sitten? Syy siihen oli tietysti J... Mies oli samassa baarissa, josta me J:n kanssa lähdimme yhdessä ja paikan tarjoilija oli asiasta Miehelle kertonut. Mies soitti lähes raivoissaan ja kyseli kenen kanssa olin lähtenyt, minne mennyt ja mitä tehnyt. Minä raivosin unenpöpperössä peiton alla Miehelle takaisin - mitä se hänelle kuuluu kenen kanssa lähden ja mitä teen. Lopulta Mies pyyteli anteeksi, kertoi olleensa Jenkeissä työmatkalla ja siksi hiljaiselo. Tyttöystävä oli mökkeilemässä jossain ja hän kaipasi yöpaikkaa luotani. Kysyi sitten puhelun lopuksi, että saako hän tulla yöksi. Olin vielä sen verran kiukkuinen, että ilmotin hyvinkin tylysti, ettei tapoihini kuulu viettää peräkkäisiä öitä eri miesten kanssa! Siinä vaiheessa löi Mies puhelimen kiinni...

Minä hetken kiukuttelin itsekseni, haukuin mielessäni Miehen ylimpään helvettiin, morkkasin itseäni J:n kanssa viettämästäni yöstä, kunnes tulisin siihen tulokseen, että parempi näin. Minusta ja Miehestä ei kuitenkaan ikinä tulisi mitään, sehän oli jo kokeiltu. Enää en halua repiä itseäni rikki vain ja ainoastaan seksin takia (... vaikka se Miehen kanssa on aina ollutkin parempaa kuin kenenkään muun...) Eihän J:stä ja minustakaan ikinä tule mitään, en halua sitä itsekään. Elän mielelläni elämääni sinkkuna, mutta joskushan se on pakko mies yöksi saada. Pitäisi ehkä J:ltä kysellä mielipidettä "vakituisesta yhdenyön suhteesta" niin kauan, kuin hänkin vapaana on...