Huomenta!

Sen siitä sitten saa, kun krapulapäissään nukkuu lähestulkoon koko päivän... eli ei meinaan nukuta enää! Saattaa olla, että muuten nukkuisin, mutta kun heräsin auton päätyessä ojanpohjalle! Pitkästä aikaa siis heräsin painajaiseen...

Olin yhden vanhan asiakkaani kanssa shoppailemassa jossain julmetun suuressa halpahallissa, jossa oli tarjolla kaikkea omituista krääsää... sieltä siirryimme vieläkin suurempaan sairaalaan, jossa joku ajoi meitä takaa tarkoituksenaan tappaa meidät molemmat. Juoksimme rappusia ja osastoja pitkin pakoon ja päädyimme parkkihalliin, josta näppärästi varastin ex-pomoni auton. Sillä karkuun, läpi parkkihallien ovien...

Unen ensimmäinen tuttu paikka oli tie, jota pitkin kuljin töihin viitisen vuotta. Oli talvi ja älyttömän liukasta. Tie oli mutkainen (oikeestikin!) ja edessäni kulki paljon autoja. Joka mutkan jälkeen aina joku edessäni olevista autoista lähti liiraamaan ja päätyi ojaan tai viereiseen metsikköön. Minä vaan mennä posottelin eteenpäin, kunnes sitten lopulta tuli minun vuoro ajaa sinne ojaan, joka oli vielä täynnä vettä. Hain kassistani kummunikaattoria soittaakseni auton omistajalle, mutta heräsin hänen vastatessaan puhelimeen...

Lakanat oli kietoutunut ympärilleni, tyyny oli lattialla ja olo oli hikisen tahmea, sydän hakkasi ja ahdisti... ja tässä sitten olen, kun ei todellakaan nukuta enää :(