Huomenta!
Sen siitä sitten saa, kun krapulapäissään nukkuu
lähestulkoon koko päivän... eli ei meinaan nukuta enää! Saattaa olla,
että muuten nukkuisin, mutta kun heräsin auton päätyessä ojanpohjalle!
Pitkästä aikaa siis heräsin painajaiseen...
Olin yhden vanhan
asiakkaani kanssa shoppailemassa jossain julmetun suuressa
halpahallissa, jossa oli tarjolla kaikkea omituista krääsää... sieltä
siirryimme vieläkin suurempaan sairaalaan, jossa joku ajoi meitä takaa
tarkoituksenaan tappaa meidät molemmat. Juoksimme rappusia ja osastoja
pitkin pakoon ja päädyimme parkkihalliin, josta näppärästi varastin
ex-pomoni auton. Sillä karkuun, läpi parkkihallien ovien...
Unen ensimmäinen tuttu paikka oli tie, jota pitkin kuljin töihin
viitisen vuotta. Oli talvi ja älyttömän liukasta. Tie oli mutkainen
(oikeestikin!) ja edessäni kulki paljon autoja. Joka mutkan jälkeen
aina joku edessäni olevista autoista lähti liiraamaan ja päätyi ojaan
tai viereiseen metsikköön. Minä vaan mennä posottelin eteenpäin, kunnes
sitten lopulta tuli minun vuoro ajaa sinne ojaan, joka oli vielä täynnä
vettä. Hain kassistani kummunikaattoria soittaakseni auton omistajalle,
mutta heräsin hänen vastatessaan puhelimeen...
Lakanat oli
kietoutunut ympärilleni, tyyny oli lattialla ja olo oli hikisen tahmea,
sydän hakkasi ja ahdisti... ja tässä sitten olen, kun ei todellakaan
nukuta enää :(
perjantai, 15. heinäkuu 2005
Kommentit