... tai sitten ei...

Tulin just kotiin, kävelin vesisateessa ja mietin syntyjä syviä... kaikki meni periaatteessa ihan hyvin, herra X oli loistava seuralainen, mutta siihen se sitten jäikin. Okei, juttua riitti, mutta lopulta kuitenkin todettiin elävämme ihan erilaisessa maailmassa. Arvojärjestys asioilla oli ihan erilainen, joten herra X soittaa kaimalleni ja yrittää saada hänet ulos kanssaan.

En oikein tiedä olenko pettynyt vai en, on hiukan sekava olo. Ennen treffejä oli hermostunut kuin koulutyttö ja vielä mennessäni paikalle mietin, että pitäiskö tehdä oharit. Onneksi en tehnyt, sillä meillä kuitenkin oli ihan hauskaa. En kuitenkaan tiedä odotinko jotain maailmaa mullistavaa kokemusta tuosta... utelias kuitenkin olin ja niin tunnusti olleensa myös herra X. Sokkotreffit ei selkeesti ole meikäläisen laji, en ikinä olisi lähtenyt hänen kanssaan ulos, jos olisimme jossain törmänneet ja ihan livenä eiliset jutut jutelleet... mies oli kaikkea sitä, mitä minä en ole ja tietysti myös toisinpäin...

Taitaa olla parempi kömpiä peiton alle - halusin vaan "raportoida" asiasta, kun huomenna en tiedä koska taas koneelle ehdin... hyvää yötä!