Hautajaiset on nyt sitten ohi, onneksi! Tilaisuus oli kaunis, mutta niin surullinen... omaisten suru oli melkein fyysistä... kaikki meni kuitenkin hyvin ja illalla Ystäväkin oli jo melkein oma itsensä. Hän jäi isänsä luokse yöksi, joten tulin sitten yksinäni kotiin. Mitään en ole illan aikana saanut aikaiseksi, olen vaan ollut ja ihmetellyt vaellellen ympäri kämppää tai tuijotellen tähtitaivasta parvekkeella...

Eilinen kalsarikännipäivä onnistui paremmin kuin hyvin! Saatiin ihan kevyesti aikaa menemään yhdessä 11 tuntia eli melkein tunnin verran jokaiselle "kadotetulle" vuodelle. Ilta ja yö oli siis kerrassaan loistavat, melkein tuli sellanen olo, että löydettiin toisistamme siskot :) Tarkoitus on jatkossa pitää yhteyttä tiiviisti - nythän se on helpompaakin, kun taas asutaan samassa kaupungissa. Mukavaa, erittäin mukavaa!