Rupeaa olemaan melko vähissä nämä tämän vuoden päivät... onneksi, sillä pian ollaan taasen samalla puolella vuotta kesän kanssa :) Mulle on  vuoden vaihtuminen aina tarkoittanut kesän tuloa eikä juurikaan mitään muuta. Muuten se on amatöörien pakkojuhlintapäivä ja meidän tavisten täytyy pelätä henkemme edestä kännisiä teinejä, jotka rakettien kanssa sohlaavat kaikkialla. Ei kivaa!

Tämä tuli mieleeni, kun hetki sitten hyväksyin bilekutsun aatoksi. Olisin halunnut jonnekin pois täältä, jonnekin, missä voi olla omassa rauhassa, mutta valitettavasti ystäväpiirin talviasuttavat mökin on hiukan kadoksissa (= ei keltään löydy moista...). On siis pakko jäädä tänne! Kaipa siitä taas hengissä selviää, kun onneksi ei tarvitse kapakkaan mennä...

Herrasmiehellä on lapsia, jotka ovat tulossa viikonlopuksi tänne. En suostunut näin aikaisessa vaiheessa esittäytymään eli tiemme eroavat viikonlopun ajaksi :( Onneksi kuitenkin ehdimme näkemään huomenna - vuorotyöllä on siis hyvätkin puolensa! Ensimmäistä kertaa elämässäni olen sellaisessa suhteessa, että sillä toisella osapuolella on lapsia... se antaa paljon lisää mietittävää kaikkeen, sillä lapset kuitenkin ovat hyvin tärkeitä ja rakkaita HM:lle. Meillä on lisäksi sen verran ikäeroa, että pelkään vanhimman pojan suhtautumista minuun... ihan pikkulapset olisikin helpompia tässä kohtaa, mutta valitettavasti sellaisia ei löydy... vanhin lapsista ei ole tulossa isän luo, mutta en halua esittäytyä kahdelle muullekaan - teen sen sitten kertarysäyksellä, kun olen siihen valmis. Herrasmiehen ero on selvä tammikuun puolessa välissä, joten sitä ei luultavastikaan tässä kohtaa tarvitse ruveta pohtimaan, toki tässä lapsiasiassa riittää pohtimista ihan tarpeeksi... josko sitten ensi vuonna ottaisi itseään niskasta kiinni...

Mutta, mieli on kuitenkin edelleen hyvä eikä jalat taida vieläkään ottaa maahan kiinni. Huomenna taas nähdään!!!