Vanhempi mies palasi luokseni eilen päivällä ja lähes hukutti minut tulppaaneihin! Hän soitti tulostaan ensin, mutta ovea avatessani en nähnyt häntä vaan kirjavan tulppaanikimpun valmiina maljakossa (ei sentään Aalto-vaasia, vaikka mielestäni tulppaanit kuuluu ko. maljakkoon...). Kukkien saamisessa on jotain älyttömän ihanaa tai sitten se vaan osuu meikäläisen sydämen herkistelykohtaan. Lisäksi kukkien saaminen on niin perin harvinaista, ainakin meikäläisen elämässä, että melkein kyyneleet sain silmiini... ex-aviomieheni antoi minulle kukkia yhteisen elämämme aikana tasan 3 kertaa, ensimmäisenä hääpäivänä yhden ruusun, toisena kaksi ja kolmantena loogisesti kolme - sitten loppui kukkien ostelu. Kymmenenteen hääpäivään asti avioliittoa kesti, mutta kukkia ei...

Ystävänpäivää tuli sitten vietettyä vanhemman miehen kanssa. Hiukan fiilistä meinasi omalta osaltani pilata Mieheltä tullut tekstari, mutta poistin viestin ja Miehen mielestäni... Vanhempi mies on maailman parasta seuraa, hänen kanssaan voin nauraa ja itkeä, olla lähellä tai kaukana. Mitään fyysistä ei välillämme ole tapahtunut, me vaan tykätään olla yhdessä ikäerostamme huolimatta. Taidetaan olla molemmat samalla lailla hulluja :) Kaikenkaikkiaan elämä rupeaa taasen näyttämään kohtuullisen hyvältä eikä juuri nyt edes baarituta!