Meidän perheessä menee äitienpäivät jotenkin "oudosti", sillä käsittääkseni tarkoitus on hemmotella äitiä eikä äidin tytärtä... tälläkin kertaa päivä meni juuri noin, sillä minä ja Ystävä olimme ensin Ystävän äidin haudalla ja sitten syömässä vanhempieni luona. Ruoka oli herkullista ja kakku maistui myöhemmin. Vihjeet Ystävän rakastamasta juustokakusta tuottivat tuloksen, sillä kahvipöytään ilmestyi juuri sopivasti sitruunalle maistuva juustokakku vadelmakastikkeen kanssa. Vatsat oli sen verran täynnä, että kotimatkan pyöräily hirmuisessa tuulessa otti tosiaan voimille... Päivä oli Ystävälle raskas, sillä tämä oli ensimmäinen äitienpäivä ilman hänen äitiään, mutta suurin suru on kuitenkin helpottanut ja minun äitini on melkein adoptoinut Ystäväni :)