Puhelin on edelleenkin mykkä...

Mahdankohan ikinä löytää ihmissuhdetta, joka olisi jotenkin toimiva? Viimeksi tammikuussa olin vastaavanlaisessa tilanteessa eli siis vahdin puhelinta, joka ei sano mitään... opinko joskus olemaan hakkaamatta päätäni seinään? Miksi sorrun aina tällaisiin suhteisiin, jotka kaatuvat omaan mahdottomuuteensa? Miksei minua jätetä reilusti? Okei, enhän mä tiedä, että onko mut jätetty, mutta tuntuu ihan siltä... en tiedä pitäisikö nyt itkeä vai hajottaa paikkoja...

Menen yöksi naapuriin, en halua olla yksin tuijottamassa mykkää puhelinta... onneksi on olemassa ihania ihmisiä ihan lähellä <3 Ystävällekin soitin, mutta en voinut pitää puhelinta kauaa varattuna - lupasin pitää toisen perillä mahdollisista tapahtumista, jos sellaisia tulee...