Eilisiltainen hillitön itkukohtaus auttoi purkamaan pahimman olon, mutta en voi siltikään kehua olevani vielä kovinkaan hyvässä jamassa... aamupäivällä pystyin sentään jo viettämään pari tuntia kasvokkain vanhempieni kanssa, jotka piipahtivat kahvilla kuuntelemassa lomaraporttia ja katselemassa valokuvia. Pystyin lähes täydelliseen näyttelijäsuoritukseen, varsinkin sen jälkeen, kun kahvittelun keskeytti +306 alkuisesta numerosta tullut viesti, joka vielä alkoi sanoilla Αγαπι μου...

Olen ihan pihalla, kun en just nyt tiedä edes itse mitä haluan! Osa minusta on sitä mieltä ollut jo pitkään, että en kuulu tähän maahan, mulla olis parempi olla Kreikassa, kuulun sinne... olenko kuitenkaan valmis ottamaan sitä askelta ja lähtemään, se on se vaikeampi juttu... Kieltä osaisin nyt jo sen verran, että pärjäisin kreikan ja englannin sekoituksella kohtuullisen hyvin, mutta perheen ja ystävien "hylkääminen" on se vaikea kohta... Tällä hetkellä suunnitelmissa on lähteä käymään Ateenassa helmikuun lopulla, JOS Blue1 tekee vielä silloin noita kovin halpoja (79€ edestakaisin) lentoja... tuon reissun jälkeen lienen valmis tekemään oman päätökseni... katsotaan!

Selvennykseksi vielä sen verran, että tämänhetkiseen mielentilaani ei liity kuumaa lomaromanssia!!! Kaikki on vaan kiinni ihmisten ystävällisyydestä, ajatusmaailmasta, lämmöstä ja yleensäkin kaikesta siitä, minkä takia olen Kreikkaa rakastanut ensivisiitistäni asti...