Miten tämä syksy voi ottaa näin koville? Reilun viikon on nyt satanut lähes tauotta, päivää ei juurikaan yöstä erota, kun pimeys on paikalla kellon ympäri... on siis joko pimeää tai vieläkin pimeämpää... Ja täällä sitä muka ihmislapsen pitäisi olla ja elää ja ehkä jopa saada jotain aikaiseksi... mahdotonta!!!

Olen viimeisen viikon vaeltanut sängyn ja sohvan väliä, välillä lukien ja välillä telkkaria apaattisena tuijottaen, kun mitään muutakaan ei jaksa eikä viitsi... puhelin ja tietokone ovat olleet tytön parhaita kavereita, kun ulos ei juurikaan ole tullut ovesta mentyä. Mökkiviikonlopun aikana sentään halusin hyppiä vesilätäkössä, mutta nyt olisin valmis antamaan vaikka toisen jalkani, että nuo riivatun lätäköt kuivuisivat ja voisi ihan vaikka lähteä ulos, vaikkapa ihan lenkille...

Syksy on aina ollut mulle vaikein vuodenaika, mutta ei se ennen näin koville ole ottanut. Tällä hetkellä ei edes murun seura jaksa piristää mua... haluan takaisin normaalin elämäni! Nyt heti!