Hirvittävä jännitys meinaan! Mielessä ei ole enää mitään muuta, kuin huomenna tuleva puhelu! Olen onnistunut viettämään suhteellisen normaalin viikonlopun ystävien seurassa saaristolaismarkkinoilla, pyöräilemässä ja yleensäkin vain ulkoillessa, mutta nyt kun olen ihan itsekseni kotona, en malttaisi odottaa enää hetkeäkään! Oli pakko tehdä vielä ylimääräinen iltalenkki ja poiketa hakemaan pari leffaa ilta- ja yöseuraksi, sillä pelkkä ajatuskin nukkumaanmenosta kauhistuttaa. Leffojen parissa saan onneksi kulumaan aikaa viitisen tuntia melkein, joten sitten voisi hetkeksi yrittää nukahtamistakin jo...

Pitäkää peukkuja!