Kiitos  Kerttuselle peukkujen pitämisestä ja muutenkin positiivisesta palautteesta :) Itseäni varten minä toki tätä blogia pidän, mutta toisaalta on myös kiva tietää, että joku muukin vuodatuksiani jaksaa lukea.

Kirjoittaminen on mulle aina ollut se henkireikä, jonka avulla olen pitänyt itseni edes kohtuullisesti järjissäni. Päiväkirjaa olen pitänyt teinistä asti, viimeiset pari vuotta netissä. Vuodatukseen siirryin vasta hetki sitten, halusin edelleen säilyä anonyyminä kaikille. Mulla on paljon kavereita ja pari todella hyvää ystävää, mutta joku estää mua valittamasta ihan kaikkia huolia heille. Ihmissuhdesotkut tulee yleensä puitua, mutta jotenkin tää työttömyyden ja rahapulan aiheuttama masennus ei ole asia, josta ääneen puhuisin... tiedä sitten mikä siinä on kynnyksenä, mutta en vaan saa suutani auki. Onneksi minulla on maailman ihanimmat vanhemmat, joille olen aina voinut puhua kaikesta ja jotka myös osaavat kuuntelemisen vaikean taidon. Aamulla soitin "terapiapuhelun" äidilleni, tuhersin oikein kunnon itkut ja nyt on olo huomattavasti parempi, vaikka silmät on turvoksissa ja nenä niiskuttaa... Myös kaverini T. nähdessään räjähtäneen ulkonäköni totesi, että "muista, että aina jossain on joku, jolla asiat on vielä huonommin kuin sulla!" Pidän tämän mielessä ja toivotan sille jollekulle jossain myöskin jaksamista ;)