Kaikenlaista sitä sattuu ja tapahtuu silloin, kun mitään ei osaa edes kuvitella tapahtuvaksi...

Eilen siis lähdettiin merelle aurinkoisessa säässä. Meitä oli liikenteessä 4 ihmistä, joista 2 oli purjehtijoita ja me toiset 2 painolastia tai matkustajia, ihan miten vaan haluaa asiaa ajatella. Nelisen tuntia oltiin reissussa, nautittiin kaikki olostamme suunnattomasti. Mereltä katsottuna kaikki saaret näyttää samanlaisilta, joten en todellakaan tiedä missä kävimme - tunsin lähtöpaikan ja samaisen laiturin tunnistin palatessamme takaisin :)

Reissun jälkeen päädyimme koko porukka iltapalalle ja saunaan veneilijöiden luo. Siinä illan ratoksi teimme porukalla pientä kuppia, kun kukaan meistä ei mennyt töihin tänään. Kellon ollessa sen verran, että fiksut ihmiset olisi lähteneet kotiin, suunnisti nelikkomme lähimpään baariin... siellä törmäsin heti vanhaan tuttuuni J:hin, jonka kanssa jäin heti suustani kiinni - edellisestä näkemisestä on jo pari kuukautta. Juteltiin mukavia, välillä käytiin tanssimassa... valomerkin jälkeen J ja minä hyppäsimme samaan taksiin, asuimmehan korttelin päässä toisistamme. Luonani J maksoi taksin ja jäi kyydistä tullen mukanani sisään. Hississä uhrasin silmänräpäyksen asialle, mutta mitäpä sitä ihmettelemään, vapaita ihmisiähän me molemmat olemme. Siinä se sitten vaihtui yö aamuksi ja minä ehdin useampaan kertaan kiroamaan kuorsaavia miehiä :/

Aamulla J antoi suukon poskelle, puki päälleen ja lähti. Minä kylpytakissa parvekkeella katselin hänen menoaan - varmastikin jokainen vastaantulija arvasi/näki hänestä, että on mies tulossa yöjalasta ja vielä keskiviikkoaamuna... tukka pystyssä, kasvot unirypyillä ja koko olemus uninen. Minua hymyilytti!

Olen aina itse arvioinut ihmissuhteita sen perusteella, että miltä tuntuu herätä jonkun ihmisen vierestä. Se on niin pirun helppoa mennä nukkumaan jonkun kanssa, mutta herääminen toisen vierestä on se, joka jotain merkitsee. J:n vierestä herääminen oli aivan erilaista, kuin Miehen vierestä. Mieheen liittyy/liittyi niin monta mutkaa, paljon yhteistä matkaa ja monta vuodatettua kyyneltä... silti hänen vierestään oli ihana herätä ja heräsinkin lähes aina hymyillen. J:n kanssa asia oli aivan toinen. Olin hereillä pitkään ennen häntä. Odotin heräämistä, sillä halusin jäädä omaan sänkyyni yksin ilman kuorsaavaa ihmistä. Mua ei nolottanut eikä kaduttanutkaan, mutta olin vaan levoton... J pelasti paljon olemalla puhumatta mitään kliseitä tyyliin "soitellaan" tms. Kaipa me molemmat tiedämme toisiimme törmäävämme, mitään sopimuksia ei tehty. Edellisestä yhteisestä yöstämme on aikaan reilu 15 vuotta, joten jos siihen tahtiin tällaista tapahtuu, niin eipä hätiä mitiä ;)

Enpä vaan ihan tällaista kuvitellut, kun purjehtimaan lähdin...