Kaikenlaista sitä sattuu ja tapahtuu silloin, kun mitään ei osaa edes kuvitella tapahtuvaksi...
Eilen siis lähdettiin merelle aurinkoisessa säässä. Meitä oli
liikenteessä 4 ihmistä, joista 2 oli purjehtijoita ja me toiset 2
painolastia tai matkustajia, ihan miten vaan haluaa asiaa ajatella.
Nelisen tuntia oltiin reissussa, nautittiin kaikki olostamme
suunnattomasti. Mereltä katsottuna kaikki saaret näyttää samanlaisilta,
joten en todellakaan tiedä missä kävimme - tunsin lähtöpaikan ja
samaisen laiturin tunnistin palatessamme takaisin :)
Reissun jälkeen päädyimme koko porukka iltapalalle ja saunaan
veneilijöiden luo. Siinä illan ratoksi teimme porukalla pientä kuppia,
kun kukaan meistä ei mennyt töihin tänään. Kellon ollessa sen verran,
että fiksut ihmiset olisi lähteneet kotiin, suunnisti nelikkomme
lähimpään baariin... siellä törmäsin heti vanhaan tuttuuni J:hin, jonka
kanssa jäin heti suustani kiinni - edellisestä näkemisestä on jo pari
kuukautta. Juteltiin mukavia, välillä käytiin tanssimassa... valomerkin
jälkeen J ja minä hyppäsimme samaan taksiin, asuimmehan korttelin
päässä toisistamme. Luonani J maksoi taksin ja jäi kyydistä tullen
mukanani sisään. Hississä uhrasin silmänräpäyksen asialle, mutta mitäpä
sitä ihmettelemään, vapaita ihmisiähän me molemmat olemme. Siinä se
sitten vaihtui yö aamuksi ja minä ehdin useampaan kertaan kiroamaan
kuorsaavia miehiä :/
Aamulla J antoi suukon poskelle, puki päälleen ja lähti. Minä
kylpytakissa parvekkeella katselin hänen menoaan - varmastikin jokainen
vastaantulija arvasi/näki hänestä, että on mies tulossa yöjalasta ja
vielä keskiviikkoaamuna... tukka pystyssä, kasvot unirypyillä ja koko
olemus uninen. Minua hymyilytti!
Olen aina itse arvioinut ihmissuhteita sen perusteella, että miltä
tuntuu herätä jonkun ihmisen vierestä. Se on niin pirun helppoa mennä
nukkumaan jonkun kanssa, mutta herääminen toisen vierestä on se, joka
jotain merkitsee. J:n vierestä herääminen oli aivan erilaista, kuin
Miehen vierestä. Mieheen liittyy/liittyi niin monta mutkaa, paljon
yhteistä matkaa ja monta vuodatettua kyyneltä... silti hänen vierestään
oli ihana herätä ja heräsinkin lähes aina hymyillen. J:n kanssa asia
oli aivan toinen. Olin hereillä pitkään ennen häntä. Odotin heräämistä,
sillä halusin jäädä omaan sänkyyni yksin ilman kuorsaavaa ihmistä. Mua
ei nolottanut eikä kaduttanutkaan, mutta olin vaan levoton... J pelasti
paljon olemalla puhumatta mitään kliseitä tyyliin "soitellaan" tms.
Kaipa me molemmat tiedämme toisiimme törmäävämme, mitään sopimuksia ei
tehty. Edellisestä yhteisestä yöstämme on aikaan reilu 15 vuotta, joten
jos siihen tahtiin tällaista tapahtuu, niin eipä hätiä mitiä ;)
Enpä vaan ihan tällaista kuvitellut, kun purjehtimaan lähdin...
keskiviikko, 8. kesäkuu 2005
Kommentit