En tiedä pitäisikö olla iloinen vaiko surullinen, kun sain pariviikkoisen projektini valmiiksi ja nyt on "lapsi" maailmalla kaikkien katseltavana... tiesinhän minä, että homma loppuu nopeaan, mutta mielelläni olisin työntekoa jatkanutkin. Varsinkin, kun heti aamusta soi puhelin ja mulle kerrottiin, että "valitettavasti valintamme ei tällä kertaa osunut sinuun..." Uusia työprojekteja ei sitten ole tällä hetkellä näkyvissä - täytynee siirtyä surffaamaan työkkärin sivuille, josko jotain mahdollista haettavaa sitä kautta löytyisi. Nyt kun täytyy muutenkin jännätä, että paljonko "ylimääräistä" parin viikon töistä jää käteen, kun liitto sovitellun päivärahan saa jossain vaiheessa laskettua...

Eilen tuli sitten avattua kesäkausi Naantalissa. Meillä oli kiva päivä, joka kuitenkin loppui turhan lyhyeen, sillä vanhempi mies ei jäänytkään yöksi... se hiukan meinasi latistaa meikäläisen fiilistä, mutta lopulta kestin sen kuin nainen. Aamua kuitenkin piristi hyvän huomenen toivotukset tekstiviestitse ja siihen samaan syssyyn myös kyseltiin aamukahviseuraa huomiseksi aamuksi :) Ei sureta enää!