... paitsi ettei vielä ole yö! Siis, uusi aloitus... myrsky repii puita, taivas salamoi... juu, Janne Hurme sopii tähän paremmin ;) Ulkona on aivan sysimustaa, melkein pelottavan pimeetä, vettä sataa harmaana verhona ja ukkonen jyrisee... toisaalta aivan ihana ilma, mutta näitä tällaisia ilmoja on tähän kesään mahtunut jo vähän liian monta... suomeksi sanottuna, rupeaa hermot menemään ihan oikeesti! Viimeinen pisara siihen oli se, että alakerran mummo soitti raivoissaan ovikelloani ja kiljui minun kastelevan hänen parvekkeensa!!! Kysyi, että miksi pesen ikkunoita kaatosateella ja miksi hänen parvekkeelleen valuu vettä meikäläisen parvekkeelta. Mieleni teki jättää mummon varpaat oven väliin ja sanoa jotain rumaa, mutta kun tämä on jo toinen kerta, kun hän asiasta valitti, niin tuuppasin mummon parvekkeelle katsomaan, että taivaalta se vesi minunkin parvekkeelleni roiskuu, ei yläkerrasta! Minkä minä sille voin, että vesi sataa vaakasuoraan ja kastelee kaiken? Luuli vissiin mummo minun kastelukannulla lorottavan vettä hänen parvekkeensa riesaksi!!! En kyllä usko, että mummo tajusi vedentulon syytä, katseli mua meinaan ihan sen näköisenä. Luultavasti tekee minusta kirjallisen valituksen... ennakoin asian, ja pisti meiliä huoltomiehelle, että voisi tässä syksyn aikana rassata nuo parvekkeen "viemäröinnit" kun vesi kuitenkin jää parvekkeelle makaamaan... luultavasti keväällä lumien sulamisen aikaan jo hukkuisin parvekkeelle eikä se ole ainakaan meikäläisen tarkoitus...

Jotain hyvääkin sentään tänään... tein taas pari työhakemusta ja pyöräilin reippaana työkkäriin kertomaan matkastani. Virkailija suhtautu hyvin asiallisesti reissuun, toivotti jopa hyvää matkaa :) Ja jos mulla olis lankapuhelin, niin voisin matkan jälkeen ilmottautua ihan puhelimitse, mutta kännykästä se ei onnistu, kun sen kanssa voin olla missä päin maailmaa tahansa... eli siis, saan ekana kotiaamuna rynnätä työkkäriin näyttämään naamani! Ihan kun siinä kohtaa ei olisi muuta tekemistä tai muuta paikkaa minne mennä!!!