Vanhempi mies tuli luokseni eilen iltapäivällä, kun oli ohimennen "karannut" töistä... toisinaan on niin mukavaa, että "Suomi sulkee kaikki ovensa heinäkuuksi". Ilman moista lomakuukautta ei olisi tuokaan karkaaminen ollut mahdollista :)

Hetken pähkäiltiin päivän ohjelmaa, mutta mitään kovin älykästä ei tullut kummallekaan mieleen, joten hyppäsimme autoon ja hurautimme Naantaliin. Istuskeltiin siinä sitten kahvilla rannassa kun joku tervehti minua nimeltä. Eno perheineen oli myös viettämässä mukavaa kesäpäivää siellä... pyysivät sitten vielä lupaa liittyä seuraan ja kun ei oikein kieltäytyäkään voinut, niin saimme sitten 3 ihmistä samaan pöytään. Kovin meiltä yritettiin udella kaikenlaista, mutta luulen, että selitykset upposivat ainakin enoon + vaimoonsa. Tytär kovin epäluuloisesti seuraili meitä, toki saattoi olla vaan kypsä vanhempiensa kuskina olemiseenkin. Ja ainakaan vielä ei ole äiti soittanut ja kysellyt salaperäisestä seuralaisestani.

Tiedän, että minun puoleltani tää salailu on aika tyhmää, mutta en vaan voi kertoa seurustelevani naimisissa olevan miehen kanssa... typerää siksi, kun kerran toisen vaimokin meistä tietää, mutta en vaan voi itselleni mitään. Ehkä vielä jonain päivänä vielä rohkaisen mieleni...