Ei oikeastaan ole mitään sanottavaa, mutta kun ei nukuta eikä jaksa
surffata netissäkään, niin jääkö muita vaihtoehtoja kuin bloggaaminen?
Ystävä oli tänään täällä, lopetti lomansa päivän etuajassa ja tuli
olkapääksi... toi tullessaan mansikoita ja suklaata ja 3 pulloa viiniä.
Viinit on vieläkin jääkaapissa, niin pitkälle ei ehditty - mansikat ja
suklaa toki tuli syötyä. Olo on hiukan parempi, kun on saanut puhua,
itkeä ja kuunnella. Nyt kun vielä saisi nukuttua, niin näkyisi taas
valoa tunnelin päässä. Viime yönä katsoin kelloa viimeisen kerran
neljältä, sitten nukahdin, mutta heräsin vartin välein, ihan kuin joku
olisi ravistellut minut ylös. Aamulla (ja koko päivän) olin erittäin
ryytynyt, mutta nyt melkein pelottaa sänkyyn meno. Taitaa olla korvien
välissä vikaa meikäläisellä... silti ihan vakavissani ajattelin
meneväni arvauskeskukseen ensi viikolla pyytämään nukahtamislääkkeitä.
Mulle stressi aiheuttaa nukkumisongelmia eli tämä ei ole mulle
mitenkään uutta. Tähän asti olen kuitannut asian sillä, että "kyllä
ihminen nukkuu sitten, kun se on tarpeeksi väsynyt". Ei taida
kuitenkaan olla kovin fiksu asenne... olen aina pyrkinyt välttämään
kaikenlaisia lääkkeitä, mutta nyt on kaikki muut poppakonstit jo
käytetty, joten lienee parasta ottaa käyttöön järeämmät aseet..
En taida tänä yönä saada seuraa edes ukkosesta, joka viime yönä
viihdytti minua tunnin verran. Yöt on jo niin pimeitä, että salamat
näyttivät suorastaan upeilta.
perjantai, 29. heinäkuu 2005
Kommentit