Nopeasti minä sitten sainkin taas järjestyksessä olleen elämäni taas pois raiteiltaan... ja vielä ihan vahingossa...

Maanantaina työpäivän jälkeen kävelin pitkin jokirantaa, kun minua huhuiltiin jokilaivalta. Vanhempi mies skoolasi kahvikupin kanssa ja pyysi tulemaan seuraksi. Istahdin pöytään siiderin kanssa ja vaihdettiin nyt jo ärsyttävät "kiva kun kesä tuli kaupunkiin"-lauseet ja sitten vaan rupateltiin niitä näitä. Toinen oli viettämässä vapaailtaansa ja katselemassa kaupungin menoa. Tarjosi sitten toisen siiderin mulle ja seuraavaan hengenvetoon kertoi, ettei ole sitten viimenäkemän pitänyt yhteyttä, kun iski ikävä! Puhui ja selitti, minä tirautin pienenpienen itkun ja laivan kannella halattiin, hypättiin vanhemman miehen autoon ja ajettiin mun luo...

Eilen sain kyydin aamulla töihin ja iltapäivällä mut vielä haettiin poiskin - autosta löytyi eväät ja uikkarit :) Pulahdus mereen teki nannaa työpäivän jälkeen ja siihen päälle vielä ruokaa - upea tiistai! Siinä sitten auringonpaahteessa köllöteltiin ja puhuttiin asioita halki ja lopulta tultiin siihen tulokseen, että jatketaan siitä, mihin viimeksi jäätiin. Muru tuli sitten luokseni vielä toiseksikin yöksi ja kaikki tuntui niin tutulta ja luontevalta.. niin tutulta, että tänään tuntui melkein oudolta tulla yksin kotiin ja olla yötäkin yksin! Pari tuntia sentään istuttiin Ystävän kanssa rannassa ja minä tilitin tapahtumia hänelle. Ja Ystävä ymmärsi, kannusti ja hyväksyi - oli iloinen puolestamme! Niin olen toki minäkin - nyt vasta tajuan, miten ikävä minulla toista on ollut!!!

Mutta nyt nukkumaan univelkoja pois...