Oletteko huomanneet, että teillä olisi eri ystäviä erilaisiin tilanteisiin?

Mua ei nukuttanut viime yönä ja jostain päädyin miettimään omia ystäviäni. Minulla on Ystävä, joka sopii jokaiseen mahdolliseen tilanteeseen, mutta loput ystävät onkin sitten eri asia. On ystävä, jonka kanssa puhumme tuntikausia puhelimessa ja käymme yhdessä lenkillä tai ajelulla. On ystävä, jonka kanssa istutaan jossain kuppilassa, juodaan litratolkulla kahvia ja puhutaan enemmän tai vähemmän asiaa. On ystävä, jonka kanssa emme tee mitään muuta kuin biletämme. Sitten on ystävä, joka kuuntelee murheeni ja iloni, mutta ei ikinä kerro itsestään mitään. On vanha ystävä opiskeluajoilta, jonka kanssa näemme pari kertaa vuodessa ja soittelemme toisinaan, mutta tuntuu, kuin olisimme nähneet juuri eilen. Näiden lisäksi on joukko niitä ihmisiä, joita tapaan ainoastaan suuressa porukassa jossain kekkereissä. Osa tästä porukasta on sen verran vieraita, ettei mulla ole edes puhelinnumeroa...

Minkäköhän takia ystävyyssuhteet on tällaisia? Vai onko Ystävä minua ainoa todellinen ystävä sen takia, että hän on loistavaa seuraa minne tahansa? Kaikki loput olisi sitten pelkkiä kavereita?

Ei tämän enempää filosofointia tästä aiheesta ainakaan nyt, sillä vanhemmat on tulossa iltakahville tänne - heillä on kuulemma jotain oikein asiaa, kun itse itsensä kylään kutsuivat... vähän utelias fiilis, sillä tällaista ei kovin usein tapahdu. Enkä edes muista koska perhe olisi täällä kylässä ollut!