Ystävä tarttui tänään itseään niskasta kiinni ja aloitti hautajaisjärjestelyt niin tehokkaana, että minua melkein hirvitti... Suru oli työnnetty taka-alalle ja tarkoituksena oli saada mahdollisimman moni asia kuntoon niin nopeasti kuin mahdollista... eli siis niin kauan, kuin puhtia riittää, on toimittava. Järjestelyihin Ystävä sai avukseen muualla asuvan siskonsa, joka ei muuten ole pahemmin kuvioissa ollut. Ehkä siis suru todellakin yhdistää! Ainakin hetkeksi - toivottavasti kuitenkin pidemmäksi aikaa!

Siskon tultua kuvioihin mukaan, sai terapeutti "vapaapäivän", jonka käytin hyödykseni... aamulla pistin vanhalle kaverilleni tekstarin ja hetken kuluttua hän jo istuikin luonani kahvikuppi kädessä ja hänen tuomansa paakkelssi toisessa kädessä :) Alkusyksyn auringossa istuttiin parvekkeella ja puhuttiin. Matkustettiin ympäri maailmaa, mietittiin kuolemaa ja kaikkea siltä väliltä. 5 tuntia siinä meni niin että hurahti, eikä kumpikaan meistä tajunnut ajankulua. Onneksi kummallakaan ei ollut kiire minnekään eikä muutenkaan minkäänlaisia velvotteita minnekään. Kiitos R. että jaksoit minua kuunnella! Nyt on paljon parempi fiilis :)

PS: Bibona, jos satut täällä pyörähtämään, niin laitatko kotisivusi osoitteen mulle vaikka meilinä? Luotin siihen, että se löytyy blogistasi, mutta kun sitä ei sitten enää ole... Aurinkoista alkusyksyä Sinulle!