Ystävä tarttui tänään itseään niskasta kiinni ja aloitti
hautajaisjärjestelyt niin tehokkaana, että minua melkein hirvitti...
Suru oli työnnetty taka-alalle ja tarkoituksena oli saada
mahdollisimman moni asia kuntoon niin nopeasti kuin mahdollista... eli
siis niin kauan, kuin puhtia riittää, on toimittava. Järjestelyihin
Ystävä sai avukseen muualla asuvan siskonsa, joka ei muuten ole
pahemmin kuvioissa ollut. Ehkä siis suru todellakin yhdistää! Ainakin
hetkeksi - toivottavasti kuitenkin pidemmäksi aikaa!
Siskon tultua kuvioihin mukaan, sai terapeutti "vapaapäivän", jonka
käytin hyödykseni... aamulla pistin vanhalle kaverilleni tekstarin ja
hetken kuluttua hän jo istuikin luonani kahvikuppi kädessä ja hänen
tuomansa paakkelssi toisessa kädessä :) Alkusyksyn auringossa istuttiin
parvekkeella ja puhuttiin. Matkustettiin ympäri maailmaa, mietittiin
kuolemaa ja kaikkea siltä väliltä. 5 tuntia siinä meni niin että
hurahti, eikä kumpikaan meistä tajunnut ajankulua. Onneksi kummallakaan
ei ollut kiire minnekään eikä muutenkaan minkäänlaisia velvotteita
minnekään. Kiitos R. että jaksoit minua kuunnella! Nyt on paljon
parempi fiilis :)
PS: Bibona, jos satut täällä pyörähtämään,
niin laitatko kotisivusi osoitteen mulle vaikka meilinä? Luotin siihen,
että se löytyy blogistasi, mutta kun sitä ei sitten enää ole...
Aurinkoista alkusyksyä Sinulle!
maanantai, 5. syyskuu 2005
Kommentit