Juhannuksena hukassa ollut vanhempi mies on löytynyt... hän oli löytänyt tiensä lauantai-iltana istumaan ulko-ovelleni sillä välin, kun istuttiin porukalla syömässä. En kuullut puhelimen soivan, niin toinen oli päätellyt minun olevan kiukkuinen aaton hiljaisuudesta ja oli sitten päättänyt tulla lepyttämään minut :) Keräsin sitten kovin reppanalta vaikuttavan miehen mukaani sisään ja vietimme mukavan loppuviikonlopun yhdessä. Tänään on sitten nukuttu taas univelkoja pois...

Nyt sitten pitäisi palata "normaaliin" elämään takaisin, mikä nyt meikäläiselle normaalia on - varsinkaan kesäaikaan... mieli tekee rannalle ja sinne olen suunnistamassa huomenna, jos sää sen vain sallii. Onneksi jo hiukan väriä on tullut pintaan, muru jo kutsui mutakuonoksi ;) Odottakaa vaan, kunhan palaamme reissusta!