Syysmasennus taitaa olla tämän taudin nimi! Mikään ei kiinnosta, mitään
ei saa aikaiseksi... voisin nukkua koko ajan, mutta kun ei
loppupeleissä edes nukuta... herään ennen kahdeksaa aamulla, mutta
iltaisinkaan en muka pääse ennen aamuyötä nukkumaan...
HH tanssi melkein ripaskaa pöydällä yrittäessään saada mua piristymään,
mutta kun sekään ei onnistunut kuin pienen hymyn verran...
Kreikantunnilla innostuin, kunnes kotimatkalla taas tajusin, että
ainakin 10 kuukautta menee ennenkuin matkalle pääsen, eikä sekään ole
varmaa... motivaatio opiskelun suhteen on kuitenkin korkealla, joten
torstai-illoista nautin. Onneksi opiskelu on halpaa lystiä, kun
kirjakin oli jo valmiina viime vuodelta :) Minä siis edelleenkin yritän
repiä iloni niistä pienistä asioista, joista olen aina toitottanut
nauttivani, mutta saanhan minäkin joskus vajota synkkyyteen ja olla
negatiivisella päällä? Kyllä tämä tästä taas iloksi muuttuu -
viimeistään loppukeväästä, kun kesä alkaa ilmoitella olemassaolostaan!
torstai, 13. lokakuu 2005
Kommentit