On se kurjaa, kun vanhemman miehen kunto ei kestä... hetki sitten tuli murulta päivän neljäs kännipuhelu :) Nyt kunto oli jo siinä pisteessä, että toinen istui kotona sänkynsä laidalla ja yritti selvittää miten kengät saa pois jalasta... kovin meinasi olla vaikeaa puuhaa, kun tasapaino petti jopa istuessa, kun samanaikaisesti yritti kumartua alaspäin... toki tasapainoilua häiritsi vielä korvalla ollut puhelin, joka tosin pariin otteeseen karkasi omistajansa käsistä...

Kännipuhelut on yleensä super-raivostuttavia, mutta tämä viimeinen oli ihan omaa luokkaansa. Minä istuin parvekkeella kahvikupin kanssa ja välillä nauroin melkein vedet silmissä toisen säätämistä. Yritin siinä sitten saada toista vaakatasoon ja lopettamaan puhelun, että pääsisi nukkumaan, mutta toinen vaan hokee miten paljon minua rakastaa <3

Ne miehet...