Viime yönä näin taas kauheita tappo-unia... olen viimeisen parin viikon aikana nähnyt painajaisia varmaan viitenä yönä ja nyt se rupeaa ottamaan päähän. Ei ole todellakaan kivaa herätä aamuyöstä hikisen tahmeana sydämen hakatessa miljoonaa. Ja turha kai sanoakaan, että sen jälkeen ei paljoa nukuta enää... Olisin ymmärtänyt, jos olisin viime yönä unissani virkannut tai sitten ollut muurahaisten syöttinä, kuten C.S.I:ssä eilen, mutta ei... minä vaan päästin ihmisiä päiviltä, mm. Miehen entisen avovaimon ja ison kasan tuntemattomia ihmisiä. Ja kaikki tämä alkoi siitä, kun vanhemman miehen vaimo (siis unessa) soitti minulle ja kertoi tappavansa miehensä, kun hän ei halua antaa sitä kellekään, vaikkei itsekään saisi häntä pitää. Tänään oli sitten pakko pistää vanhemmalle miehelle meiliä ja kysyä, että onko kaikki kunnossa... hän sitten soitti ja nauroi unelleni! Ei kuulemma ole syytä hänen vaimoaan pelätä...

Kurjaa, kylmää, tuulista ja väsynyttä päivää on piristänyt kummasti Juanesin "Tengo Na Camicia Negra"-biisi. Siinä on jotain sellaista, joka pistää meikäläisen kropan hytkymään, vaikken muuten sen tyylisen musiikin ystävä olekaan...