Olikohan mulla liian hyvä viikonloppu, kun nyt ei meinaa millään saada otetta tästä päivästä? Tuntuu siltä, kuin tunteet menisi vuoristoradalla, edestakaisin... Viikonloppuna oltiin sen radan korkeimmalla kohdalla, sieltä tultiin sitten vauhdilla alas ja nyt sinnitellään ylöspäin tuskastuttavan hitaasti. Kaikki tuntuu kovin tylsältä, mikään ei jaksa kiinnostaa... tää olotila on typerä, haluaisin siitä pois, mutta just nyt en keksi miten sen poispääsyn järjestäisin. Kaipa se sitten tästä taas... joskus...

Eilen soittelin äidille, pyysin kahville ja samalla tuomaan mulle ompelukoneen lainaan. Mulla on toista vuotta ollut muutama kangas tuolla kaapin kätköissä ja nyt sitten iski ajatus ompelemisesta... Yksi kankaista oli jopa valmiiksi leikattuna, sen sainkin illan aikana tehtyä. Onpahan sitten ainakin reissuun yksi uusi mekko :) Josko tässä nyt vielä jotain muutakin saisi aikaiseksi, kun piristyy... olisi mukavaa saada uusia vaatteita reissuun, varsinkin, kun rahaa ei tarvitse enää niihin tuhlata... onneksi saan pitää koneen rauhassa täällä, kun äiti ei kuulemma sitä tarvitse. Ei siis tarvitse paniikissa ruveta tekemään mitään.

Matkaan on aikaa vajaa kuukausi... tuntuu ihan liian pitkältä ajalta odottaa! Matkalaukku olis varmaan vartissa pakattu, jos matkaan pääsisi lähtemään just nyt! Haluaa jonnekin lämpimään ja aurinkoon!!! Ulkona on aurinkoista, mutta lämpötila on alle 20, joten tällä hetkellä Suomen kesä ei riitä mulle... No, pakko kai sen on riittää, kun vielä en minnekään pääse :(

Onneksi huomenna muru lupasi tulla käymään ennen töihinmenoa - iltapäivätreffit taasen ;)