Nyt on paha olla!

HM soitti ja kysyi, että lähdenkö hänen ja lasten kanssa shoppailemaan ja syömään... kieltäydyin selittäen saman tarinan siitä, että ei kannata kiirehtiä tämän asian suhteen, esittäydyn siinä vaiheessa, kun tunnen olevani siihen valmis ja kun nyt ensin näkee missä hän ja minä menemme. En tiedä, onko HM:llä ollut rankka viikonloppu lasten kanssa vai mistä kenkä puristi, mutta sain vastaukseksi niin painokelvotonta tekstiä, että melkein luulin puhuvani ihan täysin vieraan ihmisen kanssa! Asian ydin oli kuitenkin se, että olen epäkypsä ja omaan napaani tuijottava ihminen, joka ei kestä ajatusta siitä, että hänellä on ollut elämää ennen minuakin! Luuri paiskattiin korvaan ja minä jäin ihmettelemään...

Puhelusta on nyt aikaa reilu 3 tuntia ja olen saanut itseäni hiukan kerättyä kasaan... pistin viestin Ystävälle ja sovittiin lähtevämme baariin illalla. Pakko päästä tilittämään oikein kunnolla...

Nyt vaan päässä pyörii ajatus, että tässäkö tämä kaikki oli? Minulla kun ei ole kokemusta tällaisista asioista eli en ole ikinä edes joutunut tällasia pohtimaan ennen... Ihmissuhteet on pirun vaikea laji ja jotenkin tuntuu siltä, että toimivaa ihmissuhdetta ei yksinkertaisesti ole enää siinä vaiheessa, kun pelissä on hiukankin tunteita. Tällä hetkellä on melkeinpä ikävä "vakituista yhden yön suhdettani" Miehen kanssa. Se sentään toimi useita vuosia ilman ongelmia ja yhdessä viettämämme aika oli ihanaa. Tällä hetkellä Mies kuitenkin seurustelee tahollaan ja muutenkin tuo suhde oli sen seurusteluyrityksen jälkeen tuhoon tuomittu... Ehkäpä minun pitäisi vaan hankkia uusi vakituinen suhde varattuun mieheen - silloin ainakin elämä olisi huomattavasti helpompaa! Tunteet kun vaikuttaa jopa fyysiseen olotilaan ja tällasta romuna olemista ei vaan yksinkertaisesti järki kestä!

Itkettää...