No niin, siivousurakka on ohi, krapula valitettavasti jatkuu vielä...

Meidän neljän hengen "bileet" onnistui suorastaan hyvin. Ystävä pystyi jo jopa puhumaan äidistään, montaa litraa ei kumpikaan meistä kyyneleitä vuodattanut illan aikana. Seurueen miespuoliset ihmiset antoivat meidän puhua rauhassa, kun halusivat mennä saunaan. Loppuilta sujui varsin erilaisissa merkeissä eikä surulle enää annettu valtaa.

Minä olin hiukan hermona Pojan takia, mutta jostain löytyi se sama fiksu nuorimies, joka ei vongannut vaan keskusteli mukavasti ja käyttäytyi kunnolla. Aamuyön pimeinä tunteina sateen hakatessa ikkunoihin tehtiin päätös, että kaikki jää tänne yöksi. Ystävä avecceineen jäi vuodesohvalle ja me Pojan kanssa vallattiin makuuhuone. Poika ihan kiltisti uskoi, että mitään ei tule tapahtumaan, ei vongannut, kiukutellut tai mitään muutakaan. Nukuttiin kiltisti yhdessä ja kaikki oli ihan mukavaa...