Muru tuli eilen, kukkakimpun kanssa :) Olin ihan myytyä naista, vaikka itku siitäkin tuli. Muru piti sylissä, oli hiljaa ja odotti rauhoittumistani. Oli edelleenkin hiljaa ja kuunteli. Pitkälle yöhön riitti puhuttavaa ja sen myötä olo parani todella paljon. Ikävä Kreikkaan on edelleenkin kova enkä lähtösuunnitelmistani irti päässyt, mutta nyt voin jo ehkä kestää seuraavan puoli vuotta taas...

Oli ihanaa nukkua toisen kainalossa ja pitkästä aikaa herätä kahvin tuoksuun... tänään vietettiin koko päivä yhdessä, puhuttiin, käytiin pizzalla ja illalla tehtiin pitkä kävelylenkki Ruissalossa... ilta oli jo pimeä, välillä satoi vettä hiljalleen. Käveltiin hiljaa, käsi kädessä ja vaan oltiin yhdessä. Hetki sitten muru lähti töihin... nyt on ikävä taas, en vaan tiedä ihan tarkkaan, että ikävöinkö enemmän murua vaiko Kreikkaa...

Univelka rupeaa tasaantumaan, olo ei ole senkään takia enää niin kammottava enkä edes haukottele ihan tauotta. Ehkä elämä sittenkin voittaa!

Ystävän kanssa puhuttiin eilen puhelimessa pitkän aikaa. Soneran sunnuntain euron puhelut tuli kertalaakista hyötykäyttöön ;) Ystävän luona ollaan vähän samanlaisissa fiiliksissä kuin täälläkin, en ole ainoa joka kaipaa takaisin... Ystävä toki olisi ottamassa miehensä mukaan matkaan, minä en murua voisi ottaa mukaan vaikka haluaisinkin ehkä, sillä toinen ei voi sietää kuumuutta... enkä edes tiedä, haluanko sotkea kahta elämääni toisiinsa... nyt kuitenkin vakaa aikomus on elää tätä päivää eikä haikailla muun perään... senpä vuoksi olen tänään lähettänyt jo kaksi työhakemustakin!!!