Vanhempi mies soitti alkuillasta ja kertoi olevansa oveni takana. Sanoi seisovansa siellä niin kauan, kunnes päästän hänet sisään tai joku kulkee ovesta ja päästää hänet mukanaan. Ei siinä sitten muu auttanut, kuin avata ovi. Trikoot + villasukat jalassa, ikivanha jättikokoinen huppari päällä, tukka pystyssä ja nenä punoittaen avasin oven. Toki vieraani tiesi, että olen kipeä, joten ihan yllätyksenä rähjäinen ulkomuotoni ei tullut, mutta silti melkein nolotti. Toinen sitten antoi suukon poskelle, heitti kengät pois jalastaan ja riisui takkinsa. Sen jälkeen minut käärittiin peittoon ja istutettiin sohvalle ja keittiöni vallattiin. Meni hetki ja sohvapöydälle ilmestyi juustomunakas, tomaatinlohkoja, raejuustoa sekä iso lasillinen tuoremehua. Siinä vaiheessa vanhempi mieskin malttoi jo istua seuraani, sillä hänen edessään oli samanlainen annos. Kertoi sitten tulleensa siihen tulokseen, että kaipaan hemmottelua ja etten kuitenkaan ole syönyt mitään (no en ole en, kun mikään ei maistu millekään!) Siinä tuli sitten syötyä yskimisen ja jutustelun lomassa ja itse asiassa syöminen oli aika kivaa vaihtelua. Riisikakkujen nakertelu rupesikin hiukan tympimään... syötyämme astiat tiskattiin ja pienen kolistelun jälkeen oli jälkkärin vuoro - mansikoita ja jätskiä :) Mansikat on meikäläisen heikkous ja se on hyvin yleisesti tiedossa. Jätskistä en niin välitä, mutta nyt kylmyys teki hyvää kiukuttelevalle kurkulleni... ja mieli ainakin parani paljon, vaikkei muuten olo niin kovin hyvä vieläkään ole. Antibiootitkaan ei tunnu tekevän muuta, kuin väsyttävän ja haiskahtavan...

Vanhemman miehen lähdettyä jäin miettimään asioita ja tulin siihen tulokseen, että tuossa ihmisessä on yksi erittäin paha "vika". Jaa mikäkö? No se, että hän on naimisissa!!!