En muista koska olisin viimeksi ollut tällaisissa fiiliksissä... Vanhempi mies lähti tunti sitten ja sen jälkeen olen lojunut sohvalla ja vuodattanut litratolkulla kyyneleitä. Olen vaan niin älyttömän onnellinen, siitä kyyneleet. Vietettiin yhdessä melkein vuorokausi... toisaalta tunnen jonkinasteista syyllisyyttä eläessäni tavallaan "varastettua" elämää, mutta yritän olla ajattelematta sitä liikaa. Tartun niihin pieniin hetkiin, jotka meille kahdelle suodaan ja loppu on sitten jotain muuta. Tällä hetkellä pelissä on tunteita ja ne tunnetusti tekee kaikesta vaikeampaa, mutta tehköön! Juuri nyt en välitä edes siitä, haluan vaan olla onnellinen ja nauttia elämästäni vanhemman miehen kanssa, kun siihen kerran on mahdollisuus. Minua kutsutaan rakkaaksi ja käytöksellään toinen osoittaa tunteensa selvemmin kuin minä. Tämä tunne ei siis ole yksipuolista...