Tänään on ollut taasen harvinaisen tylsä päivä, kunnes tuossa pari
tuntia sitten puhelin soi... vieras numero. Vastasin puhelimeen ja
dialogi meni näin:
- Hei, tässä X X (oikeesti mies esitteli itsensä koko nimellä)
+ Hei (minä hiukan pihalla)
- Niin, sä et kyllä varmaan tunne mua enkä minä sua, mutta haluaisin tutustua
+ Jaa (minä vielä enemmän pihalla)
- Etkös sä ole se Y, joka on töissä paikassa Z?
+ No en valitettavasti ole
- Kuule, häiritsenkö sua pahasti?
+ Et oikeastaan
- Kuullostat ihan mukavalta ihmiseltä, minkäs ikänen sä olet?
+ Ei naiselta sais tollasta kysyä, mutta yli 30 ja alle 40, entäs sinä sitten?
- Mä oon 38, villi ja vapaa ja nytkin ihan selvinpäin, vaikket ehkä uskokaan
Puhelu jatkui ja jatkui itse asiassa melkein tunnin ja lopputulos oli
se, että me näemme huomenna tämän herra X:n kanssa!!! Mies tuli puhelun
lopulla siihen tulokseen, ettei hänen kannata ruveta jahtaamaan
kaimaani, jos väärään numeroon soittaminen on näin hauskaa...
Koskakohan meikäläinen on viimeksi ollut treffeillä ihan ventovieraan
ihmisen kanssa??? Meikäläisen elämä on enemmän tai vähemmän aina
pyörinyt tuttujen tai puolituttujen ympärillä, joten saattaa olla
mielenkiintoinen ilta tiedossa... enkä mä nyt ainakaan mitään siinä
menetä, jos toisen tapaan. Ainakin tylsyys loppui hetkeksi :)
Tämän "väärän numeron" jälkeen oli pakko soittaa Ystävälle ja kertoa
tämä sama tarina. Ystävä oli sitä mieltä, että nää jutut on aina ollut
pelkkiä urbaaneja legendoja, mutta näköjään niitä sitten tapahtuu ihan
oikeassakin elämässä. Eihän siitä nyt toki vielä ole takuita, ainahan
mies voi huomenna tehdä oharit... en paljastanut treffipaikkaamme edes
Ystävälle, haluan pitää sen ihan omana tietonani. Kenellekään muulle en
asiasta myöskään kertonut, kuulevat sen sitten joskus, jos jotain
kerrottavaa on. Tai kenties kerron sen pelkkänä vitsinä, riippuen ihan
siitä mitä huomenna tapahtuu...
Jatkuu seuraavassa numerossa...
torstai, 21. heinäkuu 2005
Kommentit