... ja vatsanpohjassa on hassu olo! Korvakin on melkein puutunut, mutta päällimmäinen fiilis on silti suorastaan loistava! Ai miksi? Nooh, tässä on oltu puhelimessa reilut 2 tuntia, kun Herrasmies soitti ja kysäisi, että onko mulla hetki aikaa jutella. Jos siis reilut 2 tuntia on hetki, niin mitäköhän meinaa sitten oikein kunnon puhelu?

Fiilis on siis kuin ihastuneella teinitytöllä enkä edes muista milloin olen viimeksi kokenut tämänkaltaisen tunteen. Koko ajan hymyilyttää ja melkein tekisi mieli laulaa... päivällä treffasin Ystävän, joka virnuili mun säteilevää olemusta - hyvää tarkoittaen toki. Minä puolestani melkein lasken tunteja keskiviikkoisiin treffeihin, nyt ei malttaisi odottaa enää yhtään!