Halusin eroon hempeästä nallekuvasta  täällä ja aamukahvin aikana sitten löysin tarpeeksi omannäköiseni kuvan... ja ta-daa! tässä se sitten on. Takana on myös ensimmäinen kunnolla nukuttu yö viikkoon, heräsin 11.30 ja säikähdin melkein itsekin... enpä edes muista koska olisin noin pitkään nukkunut! Ihan normaalifiiliksissäkin herään aina viimeistään yhdeksältä, joten tämä todellakin oli poikkeus!

HM:stä ei ole vieläkään kuulunut mitään, joten on varmaankin aika lopettaa yksi luku elämästäni... kovin mielelläni olisin sitä jatkanut, mutta eipä minulta sitten kysytty mitään. Meikäläisen elämässä tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun jotain tällaista tapahtuu, mutta ikinä ennen ei ole yksikään suhde loppunut näin... jotenkin tuntuu siltä, että kaikki jäi auki, kun kaikki vaan loppui huutoon puhelimessa ilman järjellistä syytä. Ja mielestäni huudon aihekaan ei ollut niin "järkevä", mutta ehkä se oli HM:lle helppo tapa päästä minusta eroon... onneksi suhde oli vielä kuitenkin niin lapsenkengissään, etten ehtinyt tämän enempää tunnetasolla häneen kiintymään... hmm, tämän enempää? Olinhan mä korviani myöten rakastunut, mutta kummasti tunteet saa tapettua, kun toinen loukkaa kunnolla...

Perjantaina en sitten kuitenkaan lähtenyt kaupungin yöelämään, vaan siirryin naapuriin rakkaiden homoystävieni luo pohtimaan syntyjä syviä. Kummasti komeat pojat osaa pönkittää haavoittuneen naisihmisen itsetuntoa :) Kiitos siitä teille! Pojat olivat valmiit lähtemään kanssani "metsästysretkelle" heterobaariin, mutta katsoin paremmaksi siirtyä takaisin kotiin ja jättää pojat omiin oloihinsa. Tiedän kuitenkin, että minulla on aina mahdollisuus turvautua heihin, kun siltä vaan tuntuu. Outoa, että entinen työkaveri on tullut minulle niin tärkeäksi - varsinkin, kun se tapahtui heti aloittaessani työt hänen kanssaan. Oltiin päivästä 1 asti lähes parhaita kaveruksia ja se on tässä vuosien myötä vaan vahvistunut.

Ystävän kanssa tuli eilen parannettua maailmaa puhelimessa puolen yötä. Minä kotona ja Ystävä töissä... eihän tässä pienellä ihmisellä ole mitään hätää, niin kauan kuin sillä on ystäviä ympärillä :) Öistä puhelua häiritsi vanhemman miehen tekstarit, joissa hän myös tarjoutui olkapääksi tai petikaveriksi, ihan miten itse haluan... torjuin molemmat vaihtoehdot, mutta hyvä tietää, että tarjokas löytyy melko läheltä, kun sellainen olo tulee ;)

Nyt olisi tarkoitus pistää lenkkarit jalkaan ja siirtyä ankean harmaaseen ulkoilmaan kunnon hikiselle lenkille! Saan aina kunnon kuntoiluvimman, kun jotain suuria tunteita on käsiteltävänä. Toinen mihin puran energiaani, on siivoaminen, joten ei tämä täysin hukkaan mene! Koti kiiltää ja kunto kasvaa :)