"Syksy on vuodenaika, mielentila ja
pakokauhu. Siinä vaiheessa kun elokuun ja syyskuun alun pehmeän tummat
ja lämpöiset illat kääntyvät väistämättä kohti ikuisuudelta tuntuvaa
pimeyttä, suomalaiset tuntevat joutuvansa satimeen. Joku kavaltaa
firman kassan ja loikkaa Karibialle. Joku hankkii nuorehkon
rakastajattaren, saa visvasyylän ja samalla ikuiset syyskelit elämäänsä
- parhaassa lykyssä vielä nimensä lehtiinkin. Joku menee ja ampuu
kuulan kalloonsa näppärällä kitalakilaukauksella..." (Reijo Mäki:
Nuoruustango)
Itsekin reagoin syksyyn, mutta en sentään ihan noin voimakkasti,
kun Reijo Mäki kirjoittaa. Mieli tekisi yleensä jäädä peiton alle
odottamaan seuraavan kesän tuloa tai edes kevään. Nyt oli syksyn haju
ilmassa jo elokuussa ja se oli tehdä mut hulluksi. Syksyllä haluan
hautautua kotiin, polttaa kynttilöitä urakalla, tehdä hyvää ruokaa ja
juoruta puhelimessa... keväällä sitten taas kömmin ulos luolastani, kun
auringon lämmittävät säteet herättää mut horroksesta...
Mun kuuluu varmaan tässä vaiheessa tyhjentää viimeisetkin kolikot
pankkitililtä ja mennä ostamaan säkkikaupalla lankaa varastoon...
kutominen on siis ainoa asia, jota voin harkita tekeväni syksyn ja
talven aikana. Suurin sääli on se, että langat on pirun kalliita ja
olen reissun jäljiltä konkurssissa... hmm, pääsisinköhän kirjastoon
asumaan talven ajaksi?
torstai, 1. syyskuu 2005
Kommentit