"Syksy on vuodenaika, mielentila ja pakokauhu. Siinä vaiheessa kun elokuun ja syyskuun alun pehmeän tummat ja lämpöiset illat kääntyvät väistämättä kohti ikuisuudelta tuntuvaa pimeyttä, suomalaiset tuntevat joutuvansa satimeen. Joku kavaltaa firman kassan ja loikkaa Karibialle. Joku hankkii nuorehkon rakastajattaren, saa visvasyylän ja samalla ikuiset syyskelit elämäänsä - parhaassa lykyssä vielä nimensä lehtiinkin. Joku menee ja ampuu kuulan kalloonsa näppärällä kitalakilaukauksella..." (Reijo Mäki: Nuoruustango)

Itsekin reagoin syksyyn, mutta en sentään ihan noin voimakkasti, kun Reijo Mäki kirjoittaa. Mieli tekisi yleensä jäädä peiton alle odottamaan seuraavan kesän tuloa tai edes kevään. Nyt oli syksyn haju ilmassa jo elokuussa ja se oli tehdä mut hulluksi. Syksyllä haluan hautautua kotiin, polttaa kynttilöitä urakalla, tehdä hyvää ruokaa ja juoruta puhelimessa... keväällä sitten taas kömmin ulos luolastani, kun auringon lämmittävät säteet herättää mut horroksesta...

Mun kuuluu varmaan tässä vaiheessa tyhjentää viimeisetkin kolikot pankkitililtä ja mennä ostamaan säkkikaupalla lankaa varastoon... kutominen on siis ainoa asia, jota voin harkita tekeväni syksyn ja talven aikana. Suurin sääli on se, että langat on pirun kalliita ja olen reissun jäljiltä konkurssissa... hmm, pääsisinköhän kirjastoon asumaan talven ajaksi?