Telkkarissa mainostettiin Johanna Kurkelan ceedeetä ja siinä taustalla
soi yksi hyvinkin nostalginen biisi. Sen oikeaa nimeä en tiedä, mutta
biisissä lauletaan kuitenkin, että "on kaupunki aivan hiljainen, unen rauha peittää sen..." Mieleeni tuli elävästi meikäläisen ensirakkaus tuolta 80-luvun alusta.
M. oli minua kymmenisen vuotta vanhempi, mutta niin ihana. Silloin
meitä yhdisti partio ja kun samassa lippukunnassa oltiin, niin hyvin
usein vietettiin viikonloppuja retkillä. M. soitti kitaraa ja minä aina
aamusta asti odotin, että iltanuotio alkaisi, jolloin tiesin M:n
laulavan tuon kyseisen biisin ja säestävän itseään kitaralla. Voi niitä
hetkiä! Silloin olin lähestulkoon valmis kuolla kupsahtamaan pelkästään
onnesta, kun nuotiolla istuin kuuntelemassa maailman ihanimman miehen
laulua... * huokaus *
Muutamia vuosia sen jälkeen M. muutti
pois kaupungista löydettyään tyttöystävän muualta... kaipaamaan jäin
minä ja käsittääkseni muutamia muitakin partiotyttöjä... Pikkuhiljaa
oma partioinnostus hiipui ja sen myötä katosi tuo biisi. Viimeksi olen
sen varmaan kuullut rippileirillä ja siitäkin on kuitenkin aikaa jo 20
vuotta!
maanantai, 24. lokakuu 2005
Kommentit