Telkkarissa mainostettiin Johanna Kurkelan ceedeetä ja siinä taustalla soi yksi hyvinkin nostalginen biisi. Sen oikeaa nimeä en tiedä, mutta biisissä lauletaan kuitenkin, että "on kaupunki aivan hiljainen, unen rauha peittää sen..." Mieleeni tuli elävästi meikäläisen ensirakkaus tuolta 80-luvun alusta.

M. oli minua kymmenisen vuotta vanhempi, mutta niin ihana. Silloin meitä yhdisti partio ja kun samassa lippukunnassa oltiin, niin hyvin usein vietettiin viikonloppuja retkillä. M. soitti kitaraa ja minä aina aamusta asti odotin, että iltanuotio alkaisi, jolloin tiesin M:n laulavan tuon kyseisen biisin ja säestävän itseään kitaralla. Voi niitä hetkiä! Silloin olin lähestulkoon valmis kuolla kupsahtamaan pelkästään onnesta, kun nuotiolla istuin kuuntelemassa maailman ihanimman miehen laulua... * huokaus *

Muutamia vuosia sen jälkeen M. muutti pois kaupungista löydettyään tyttöystävän muualta... kaipaamaan jäin minä ja käsittääkseni muutamia muitakin partiotyttöjä... Pikkuhiljaa oma partioinnostus hiipui ja sen myötä katosi tuo biisi. Viimeksi olen sen varmaan kuullut rippileirillä ja siitäkin on kuitenkin aikaa jo 20 vuotta!