Vanhempi mies piti lupauksensa ja ilmestyi luokseni eilen. Varovasti kysyi josko voisimme lähteä mökille, niin saisimme olla ihan rauhassa. Hiukan pitkin hampain suostuin, joten pakkasin kassin ja sitten lähdettiin. Tunnelma autossa oli melkein käsin kosketeltava, kun kumpikin mietti miten aloittaa keskustelu menneen viikon tapahtumista... matkalla ei sitten lopulta puhuttu juurikaan mitään, odotettiin, että päästään pois kuumasta autosta.

Mökillä sitten vaihdoin uikkareihin, kävin uimassa ja sitten parkkeerasin itseni puun alle toisen viereen. Olin vaan siinä ja odotin, että toinen avaa suunsa. Ja avautuihan se sitten lopulta... muutama tunti siinä sitten loikoiltiin ja puhuttiin asiat selviksi. Periaatteessa siis kaikki on taas hyvin, mutta ei vaan tunnu enää samalta... jonkinlainen luottamuspula leijuu välillämme, lähinnä siis minä en ihan täysin enää luota toiseen. Itsestänikin tuntuu pahalta, mutta en vaan voi sille mitään. Ehkä tunne menee ohi tai sitten ei... luulen, että reissu tulee olemaan jonkinlainen käännekohta tässä suhteessa. Asiat saattaa loksahtaa oikeille kohdille, kun tullaan kotiin tai sitten ne menee lopullisesti sekaisin...

Pääasia nyt kuitenkin on se, että saatiin puhuttua asioita läpi ja sovittua jonkinlaisia pelisääntöjä jatkoa varten. Anteeksi pyydeltiin puolin ja toisin ja tavalliseen tapaani vuodatin litroittain kyyneleitä... joskus olisi paljon parempi olla, kun saisi pidettyä kyyneleet poissa pelistä toisen läsnäollessa, mutta kun se ei vaan meikäläiseltä onnistu!

Pari tuntia sitten tulin kotiin, kun huomenna on aamusella heti kampaaja. Nyt ei tarvitse herätä ihan niin aikaisin, kun nukkuu kotona yön. Tällä hetkellä nukkumaan meno aiheuttaa lähestulkoon harmaita hiuksia, sillä makuuhuoneen lämpötila on taas 28 astetta! Miksei tuo lämpö voisi pysyä tuolla ulkona???