Lähdettiin sitten tosiaan juhlimaan työpaikkaani ja vasta tänään (!!!) olen tuntenut itseni itsekseni! Miten krapuloidessa voi mennä näin pitkään? Olenko siis vanha vai vaan hidas? Vai olisiko se harjoittelun puutetta, kun viime aikoina ei ole juurikaan tullut baareiltua? Hauskaa meillä kuitenkin oli ja terassikausi tuli korkattua, vaikka sitä ei juuri nyt uskoisi. Ulkona sataa vuorotellen vettä ja räntää, aamulla ihmiset krapasivat autojaan ja koko aamupäivän paistoi aurinko pilvettömältä taivaalta... on tämä etelän kevät niin kovin kummallinen!

Huomenna olisi tarkoitus lähteä hiukan shoppailemaan. Tulin siihen tulokseen, että pakkohankintoja on tehtävä - tarvitsen fiksuja vaatteita töihin, siellä kun ei voi farkuissa ja t-paidassa notkua... onneksi vanhempani lupasivat pitkäaikaista lainaa, joten ei tarvitse olemattomia rahoja käyttää - tuhlaan vaan ensimmäisen tilini hiukan etukäteen! Siitä onkin jo aikaa, kun viimeksi olen tilipäivää odottanut! Liiton korvauksia kun ei tiliksi lasketa... käsittämättömän hyvän fiiliksen sain aikaiseksi hehkuttamalla sitä hetkeä, kun liittoon laitan viimeisen hakemuksen ja rastin kohtaan työttömyyteni päättyy! Maanantaina menen allekirjoittamaan sopimuksen ja sitten tämä kaikki on totta! Tapaan samalla myös pari tulevaa työkaveriani, joten hiukkasen jännittää...

Näissä fiiliksissä ei edes tuo sade haittaa - riittää, kun elämä hymyilee!