Täällä ollaan! Henkisesti hajalla, sydän melkein vereslihalla ja sielustakin sattuu... Riipivä kokemus tämä kotiinpaluu jälleen kerran... Paluu kotiin reippaasti tämän vuorokauden puolella, kaatuminen suoraan sänkyyn ja parin tunnin päästä herääminen sateen hakatessa ikkunaan... peitto korville, lisää unta. Painajaisia, ikävää, herääminen puhelimen äänen. Muru soitti, itketti.

Olen ihan pihalla kaikesta, en tiedä mitä pitäisi tehdä tai jättää tekemättä... sopeutuminen normaaliin elämään vie aina aikansa, mutta tämän päivän aikana en ole päässyt arkeen kiinni vielä yhtään. Univelkaa on paljon, sekin sotkee... muru tulee huomenna, toivottavasti olen "järjissäni" jo silloin - ainakin sen verran, että pystyn jonkinlaiseen kommunikointiin toisen kanssa... kaipa se tästä taas!

Mutta, yhteenvetona sen verran, että vietin elämäni ehkä parhaan loman!!!