Miten ihmeessä noi pakolliset työkkärikäynnit saa mut aina ihan täysin raivon valtaan? Mulla on ihan oikeesti pitkä pinna eikä se juurikaan katkea, mutta työkkärissä asiointi saa aina jotain napsahtamaan mun päässä... se tapahtuu säännöllisesti joka kerta, vaikka miten yritän suggestoida itseni erittäin rauhalliseksi ja olla hermostumatta. Seuraavaa käyntiä varten täytyy varmaan käydä ensin lääkärillä ja hankkia rauhottavia lääkkeitä ihan vaan yhtä päivää varten...

Työkkärin virkailija oli siis sitä mieltä, että en ole aktiivinen työnhakija! Printtaamani haettujen töitten lista ei vakuuttanut työnhakuaktiivisuudestani, olen siis laiska lusmu, joka elää yhteiskunnan varoilla, makaa kotona kattoon syljeskellen... itsekseni mietin, että jos hakemuksia ei voisi tällä hetkellä jättää sähköisesti melkeinpä joka paikkaan, olisin voinut vedota siihen, ettei minulla ole varaa lähettää hakemuksia todistusjäljennöksineen, kun postikulut ja varsinkin kopiointikulut on niin suuria... mutta, 42 haettua paikkaa ei siis virkailijalle riittänyt, vaan oli sitten jo lähettämässä minua suunnilleen Masa-Yardsin levyseppä-hitsaaja-koulutukseen... tunnin keskustelun jälkeen sain uuden ajan helmikuun puoleen väliin. Ainoana positiivisena pilkkuna oli se, että työnhakuani laajennettiin koskemaan Turun ja lähialueiden lisäksi myös Kreikkaa :) Se näyttää papereissa mukavalta, käytännössä sillä tuskin on ikinä mitään merkitystä... toki sanoin myös ääneen, että voisin keväällä lähteä Kreikan suuntaan työnhakuun, kun se kerran on mahdollista. Sitä ei virkailija tyrmännyt, käski vaan kääntymään kansainvälisen osaston puoleen ennen lähtöä... katsotaan nyt sitten, jahka tästä ensin päästään ensi vuoden puolelle...