Kovin on ollut pieni ja ahdas tämä kotikaupunkini tämän illan aikana, sillä tunnin kävelylenkillä törmäsin kahteen exääni! Toista en ollut nähnytkään ainakaan 10 vuoteen, mutta eipä ollut hän muuttunut yhtään - paitsi että molemmissa käsissä oli nuori naisihminen... Siis 3-vuotiaat kaksostytöt :) Hetken aikaa turistiin mukavia M:n kanssa ja pähkäiltiin yhteisten tuttujemme nykyistä olinpaikkaa. Oltiin siis samalla luokalla koko yläasteen ajan ja yksi kesä vietettiin yhdessä. Ja siitä kesästä ON aikaa...

Muutamaa minuuttia myöhemmin puhelin soi ja entinen aviomieheni soitti. Käski avaamaan korvat ja silmät... hetken ihmeteltyäni moista komentoa nousi läheisestä autosta tutunnäköinen mies... miten ihmeessä olisin voinut hänet siitä parkkipaikalta pongata, kun a) toinen on vuosikaudet asunut eri paikkakunnalla, b) ikinä en ole moista autoa nähnyt ja c) minä en yleensä näe ketään tai mitään kävellessäni... toinen oli kuitenkin hyvällä tuulella, olis vienyt mut jopa oluselle jonnekin, mutta en lähtenyt. Syynä siihen oli se, että vanhempi mies oli hetkeä aiemmin soittanut ja pyytänyt yökyläilypaikkaa. Siinä kohtaa ei olut exän kanssa oikein kolahda...

Nyt on exät käsitelty, seuraavaksi vuorossa on tuo se***