No niin, nyt on odotetut treffit ohi... outoa oikeastaan kutsua niitä treffeiksi, kun vanhemman miehen kanssa ollaan niin paljon liikuskeltu yhdessä ennenkin. Jotenkin vaan tuntui jo etukäteen siltä, että kaikki on muuttunut. Tarkoitus oli siis mennä syömään ja jatkaa sitten iltaa jossain yhdessä. Iltapäivällä sain viestin, että pitäisi pukeutua vaikkapa farkkuihin. Selitystä en saanut, joten kiltisti puin päälleni farkut ja kauluspaidan ihmetellen asiaa...

Viideltä mua tultiin hakemaan. Ruokapaikkaakaan mulle ei kerrottu etukäteen, mutta matkamme suuntautui kohti pienehköä, rentoa italialaispaikkaa. Syötiin herkullista pastaa ja juotiin punaviiniä. Ja puhuttiin! Ruokakin meinasi jäähtyä, kun pitkästä aikaa istuimme yhdessä rauhassa ja innostuimme puhumaan. Ruoan jälkeen haistelimme kevään tuoksuja ulkona ja nautimme valoisasta illasta. Muutaman mutkan kautta päädyimme karaoketansseihin (!!!) ja illasta tuli hillittömän hauska. Harvemmin meikäläistä löytää karaokebaarista, mutta eilen se oli ainakin ehdottoman hyvä valinta. Kumpikaan meistä ei laulanut, mutta tanssittiin kyllä sitten sitäkin enemmän. Ja naurettiin! Valomerkin jälkeen kurvattiin vielä grillin kautta ennen kuin hypättiin taksiin. Vanhempi mies on aina huolehtinut siitä, että minä pääsen kunnialla kotiin, joten nytkin suuntasimme luokseni. Alaovella pyysin häntä sisälle...

Myöhään aamulla heräsin kahvin tuoksuun ja sanomalehden kahinaan. Kaivoin aamutakin päälleni ja kömmin keittiöön. Oli käsittämättömän kotoinen näky löytää vanhempi mies keittiön pöydän vierestä tukka sekaisena lukemassa lehteä ja hörppimässä kahvia :)