Miten Miehen ja minun varastetut hetket voi olla niin ihania? Kun seurustelimme, olimme toistemme kurkussa kiinni (melkein) koko ajan ja tappelimme lähes tauotta. Ennen seurustelua emme tapelleet emmekä myöskään seurustelun jälkeen, kun taas palasimme "entisenlaiseen" suhteeseen...

Mies tuli eilen illalla ja lähti vasta äsken takaisin töihin. Vietettiin uskomattoman ihana vuorokausi yhdessä... Miten ihanaa olikaan aamulla herätä Miehen vierestä, kömpiä toisen peiton alle ihan lähelle ja vaan olla? Odottaa, että Mies herää ja hymyillen toivottaa hyvää huomenta... tuollaiset aamut ei onnistunut pari vuotta sitten - aamuisin sain äreän murahduksen, jos sitäkään... nyt kaikki on taas jotain ihan muuta, hellää ja kiihkeää samaan aikaan. Mies on huomaavainen ja suorastaan syötävän ihana.

Jäin taas haaveilemaan miten asiat voisi olla. Ei salailua, ei pettämistä. Olisko meistä siihen vai olisiko kaikki vanhan uusintaa? Olenko kenties valmis ottamaan riskin ja yrittämään? Ollaan Miehen kanssa tätä joskus ääneenkin pohdittu, mutta mihinkään lopputulokseen ei olla tultu. Pelkään repiväni itseni taas hajalle, jos riskin otan, mutta toisaalta tekeisi kuitenkin mieli yrittää. Olin totaalisen hajalla suhteemme kariuduttua, mutta kun nyt kaikki näyttää niin pirun hyvältä... pitäiskö tehdä ratkaiseva siirto vai ei?

Ehkä annan ajan vielä kulua ja katsotaan sitten...