Miten Miehen ja minun varastetut hetket voi olla niin ihania? Kun
seurustelimme, olimme toistemme kurkussa kiinni (melkein) koko ajan ja
tappelimme lähes tauotta. Ennen seurustelua emme tapelleet emmekä
myöskään seurustelun jälkeen, kun taas palasimme "entisenlaiseen"
suhteeseen...
Mies tuli eilen illalla ja lähti vasta äsken takaisin töihin.
Vietettiin uskomattoman ihana vuorokausi yhdessä... Miten ihanaa
olikaan aamulla herätä Miehen vierestä, kömpiä toisen peiton alle ihan
lähelle ja vaan olla? Odottaa, että Mies herää ja hymyillen toivottaa
hyvää huomenta... tuollaiset aamut ei onnistunut pari vuotta sitten -
aamuisin sain äreän murahduksen, jos sitäkään... nyt kaikki on taas
jotain ihan muuta, hellää ja kiihkeää samaan aikaan. Mies on
huomaavainen ja suorastaan syötävän ihana.
Jäin taas haaveilemaan miten asiat voisi olla. Ei salailua, ei
pettämistä. Olisko meistä siihen vai olisiko kaikki vanhan uusintaa?
Olenko kenties valmis ottamaan riskin ja yrittämään? Ollaan Miehen
kanssa tätä joskus ääneenkin pohdittu, mutta mihinkään lopputulokseen
ei olla tultu. Pelkään repiväni itseni taas hajalle, jos riskin otan,
mutta toisaalta tekeisi kuitenkin mieli yrittää. Olin totaalisen
hajalla suhteemme kariuduttua, mutta kun nyt kaikki näyttää niin pirun
hyvältä... pitäiskö tehdä ratkaiseva siirto vai ei?
Ehkä annan ajan vielä kulua ja katsotaan sitten...
lauantai, 6. elokuu 2005
Kommentit