Tulipa sitten tuijotettua telkkaria tylsän illan ratoksi. Otsikosta voisi päätellä jo leffankin... katsoin siis muistaakseni sunnuntaina tulleen Perhosvaikutuksen ja jäin siinä sitten miettimään elämää. Jos voisin muuttaa omaa jo mennyttä elämääni, niin muuttaisinko sitä? Aina välillä tulee miettineeksi omia valintojaan ja tekemisiään yleensäkin, mitä jos olisin tehnytkin toisin kuin tein?

En kyllä oikeesti usko, että muuttaisin menneisyydessäni mitään... korkeintaan voisin jättää jotain tekemättä ja ainakin sanomatta. En olisi tämä sama ihminen tänä päivänä, jos en olisi elämääni elänyt juuri näin, kun olen sen tehnyt. Jokaisesta tekemästäni asiasta olen luultavasti jotain oppinut, en tosin ehkä juuri sillä hetkellä, mutta jälkeenpäin ainakin... olen oppinut sen, mitä kannattaa tehdä ja mitä ei. Uskon siihen, että ihminen oppii parhaiten kantapään kautta. Ei mun ainakaan tarvinnut lapsena kuin kerran koittaa kielellä jäistä liikennemerkin tolppaa, kun opin sen, että kielen siihen kiinni jäätyminen todellakin tapahtuu. Ja miten kipeäksi kieli tulee sen jälkeen... toista kertaa ei todellakaan enää tarvinnut asiaa testata!

Laaja-alaisemmin tuota menneen muuttamista voisi ajatella siltä kannalta, että miten jotkut asiat on vaikuttaneet sekä itseeni että muihin. Millaista lähimpien ihmisten elämä olisi, jos vaikkapa aikoinani olisin valinnut sen toisen tien ja muuttanut pois täältä? Olisiko parhaat ystäväni samanlaisia kuin nyt, jos minä en olisi ollut täällä? En tarkoita tätä siinä mielessä, että pitäisin itseäni jonain maailman napana, vaan oman filosofiani mukaan ystävät "muokkaavat"  toisiaan ihan jokapäiväisessä elämässä... Tiedän, että olen joskus satuttanut ihmisiä, tahattomasti toki... Sanoilla olen kuitenkin saanut enemmän "tuhoa" aikaiseksi kuin teoillani. Millaiset jäljet sanoistani on jäänyt? Lähinnä siis muihin ihmisiin?


Elokuvan katsominen jotenkin oli pisteenä i:n päälle, kun tuossa tuli kuitenkin vanhemman miehen kanssa pohdittua melkoisen syvällisiä, kun maanantaina oltiin Naantalissa syömässä. Keskustelu alkoi kotimatkalla ja jatkui sitten parvekkeella melkein aamuun asti. Puhuttiin läpi kaikki asiat, jotka mökillä jäi sanomatta ja jotka jäi leijumaan ilmaan... nyt on kaikki selvitetty ja olemme palanneet takaisin "arkeen" eli siihen, missä oltiin ennen ohareita ... Asiat on selvitetty ja yhteisymmärryksessä jatkamme eteenpäin. Kyyneleiltä ei senkään keskustelun aikana säästytty, mutta jotenkin oli vaan niin lohdullista vuodattaa niitä kyyneleitä murun olkapäähän...