Viikonloppu on ollut sanalla sanoen kammottava! Eilen illalla kaikki mahdolliset asiat palasi mieleen - kuolleesta ystävästäni, HM:stä ja lisäksi vielä pari vuotta sitten kuolleesta ystävästäni, jonka olin tuntenut lapsesta asti... K. tosin kuoli pitkän sairauden jälkeen, juuri 40 täytettyään, mutta kesti kauan, ennen kuin siitä pääsin yli... ja nyt sitten toinen ystävä ja myöskin nelikymppisenä... puoli yhden aikaan yöllä pistin vanhemmalle miehelle viestin, että jos hän osaa käyttäytyä kunnolla, löytyisi täältä yksi olkapäätä ja halausta vailla oleva ihminen. Kymmenen minuuttia myöhemmin ovikello soi, hän seisoi ovella, halasi ja itki kanssani. Yö vietettiin suurimmaksi osaksi hiljaa, mutta oli lohduttava tuntea toinen siinä lähellä ja kun toinen vielä oli yhtä hajalla tilanteesta kuin minäkin, niin hiljaisuus ei ollut painostavaa... aamulla heräsin sohvalta kahvin tuoksuun - minut oli peitelty siihen, toinen oli kuulemma torkkunut nojatuolissa, kun ei ollut halunnut jättää minua yksin huoneeseen. Kahvin jälkeen hän lähti...

Iltapäivällä soitin äidille ja kerroin viikonlopun asioista... meni hetki ja isä oli ovellani tuoden pari nukahtamislääkettä... nyt on tarkoitus heittää ne naamaan ja kömpiä peiton alle.